Joulu takana, uusi vuosi edessä!

Palasimme eilen illalla Keski-Suomesta, jossa vietimme joulun pyhät. Joululahjoistani en sen kummemmin selontekoa ajatellut tehdä, mutta kerrottakoon, että sain muun muassa kahdet Rainlegsit (toisistaan tietämättömät lahjanantajat olivat tahoillaan panostaneet) ja muutamat talviratsastussukat. Nämä lahjat tulivat todella tarpeeseen ja olivat erittäin mieluisia! Olen muutenkin ehkä maailman vaikein lahjottava, sillä pidän käytännöllisistä lahjoista, joita hankkiessa on ajateltu selkeästi juuri minua. Krääsää en nurkkiini halua ja tiedänkin, että moni kaverini ei pidä minulle lahjan hankkimisesta edellä mainitusta syystä. Olen kuitenkin aina ilahtunut paketeista, kukapa ei!

Mukanamme iouluriennoissa oli ainoastaan  nuorempi koirani Aava (paimensukuinen lapinkoira), sillä juuri joulun alla paras ystäväni kysyi, saisiko heidän perheensä koiria jouluksi hemmoteltavaksi. Aavalla on juuri juoksut ja mieluusti pidän sen niiden aikana lähelläni, ihan kaiken varalta, joten lupasin, että Tico-shelttini joutaa hoitoon halittavaksi. Voisinkin jossain välissä kirjoitella koiristani hieman enemmänkin, kunhan vain saisin aikaiseksi.

Tässä pieni pätkä minun ja koirien aamulenkiltä viime torstailta. Kotimme lähellä on tuollainen metsäinen kallio, jota kiertää kiva pikku polku. Aika luksusta näin kaupunkiympäristössä, kun ei kuvasta moinen hektinen tunnelma näy sitten niin laisinkaan. On muuten yllättävän vaikeaa videoida, kun otukset on molemmat hihnoissa ja pyörivät ympärillä miten sattuu. Periaatesyistä en pidä koiriani vapaana ja toki se ei nyt Aavan juoksujen aikaan olisi mahdollistakaan ettei käy vahinkoja. Tico on uros, mutta kastroitu.

Eilen en enää ehtinyt tallille, mutta tänään suunnattiinkin sinne sitten yhdessä kaverini kanssa. En ole vieläkään palauttanut kameraa isälleni, vaikka jouluna nähtiinkin, joten pyysin kaveria kuvailemaan menoamme. Harmi kyllä videointi ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan, mutta saatiin silti materiaalia muutamasta ravipätkästä. Video menostani tuonnempana, kaverini ratsastustakin videoin, mutta ihan vain omaksi iloksemme.

Vessin jalan haavan rupi on aina vaan pienenemään päin ja jäljellä on ehkä pikkusormen kynteni kokoinen rupialue, muilta osin ruven tilalle on kasvanut ihoa. Tokihan tuo iho on varmasti vielä hieman ohkaista ja rikkoutunee helposti, joten täytyypi olla varovainen jalkaa harjaillessa.

En ole pahemmin ratsastanut kentällä sitten haavan, ja sen kyllä huomaa! Hevonen kyllä oli ihan miellyttävä käsitellä ja ratsastaa (sillä tuttuun tapaan vaparitkaan eivät ole aiheuttaneet liialti ylimääräistä virtaa), mutta emännällä onkin sitten ongelmia kerrakseen. Joulun autossa istumisen ja seurustelun vuoksi oikea lonkkani/pakaran seutu oli mennyt varsin kurjaan kuntoon ja sitä jomotti ihan vain ollessakin. Aavan lenkitys tuntui kipuna joka askeleella vielä jouluaattona, mutta onneksi alkoi pikkuhiljaa sitten helpottaa. Satulassa istuminen kuitenkin tuntui vaikealta ja videota katsellessa näen jälleen kamalan tuoli-istuntani. Tällä kertaa en kuitenkaan yksinkertaisesti saanut jalkojani parempaan asentoon ja mennessäni loppukäyntejä ilman jalustimia jouduin lopulta pyytämään kaveriani hyppäämään hetkeksi selkään, sillä kipu alkoi taas. Ajattelin kokeilla ratsastusta lisää huomenna ja seurailen lonkan tilannetta nyt hetken aikaa. Olen menossa muissa merkeissä lääkäriin vuoden alussa ja tässä olisikin nyt sitten huonolla tuurilla yksi vaiva lisää selvitettäväksi.

Saisipa videoijan useamminkin mukaan, sillä kauhukseni huomasin, että nuo mun kädetkin on edelleen ihan vinkkelissä. Haluaisin, että oppisin käsistäni hieman pehmeämmäksi, mutta ei nyt hyvältä näytä. Kevennänkin väärään tahtiin about koko aika. Olisipa kiva olla joskus tyytyväinen omaan ratsastukseensa, edes hetken. Noh, sitä odotellessa tässä tämänpäiväistä:

Huomaattehan myös aiemmassa postauksessa mainitsemani lukijakyselyn, joka löytyy myös blogin oikeasta yläreunasta. Olisi mukava saada mahdollisimman paljon vastauksia :)