Nettimaailman ihmeellisyyksiä

Tänään pisti hieman hymyilyttämään.

Anonyymi joulukuuta 16, 2012

Ootko sä oikeesti anzu noin kateellinen (henkilön nimi):n hevosista, lukijoista (joita sulta löytyykin vaivaiset 36) jnejne kun aika monesti sua näkyy täällä kettuilemassa/vikisemässä jostain (henkilön nimi):lle? :D
Niinpä niin.
Olen seuraillut erilaisia hevosblogeja vajaan parin vuoden ajan. Ensimmäistä omaani aloin kirjoitella Vessin saavuttua syksyllä 2010. Oikeastaan silloin en edes tiennyt, että ihmiset bloggaavat. En lukenut ainuttakaan hevosblogia ja aloin etsimällä etsiäkin niitä vasta puoli vuotta myöhemmin, ajatuksenani löytää "kaltaisiani".
 
Kiinnostukseni kohteena on koko bloggausaikani olleet lähinnä harraste (=puska)lämppäreitä käsittelevät tekstit, joita kaikkein mieluiten kirjoittelisi suurinpiirtein ikäiseni henkilö. Joskin, iällä ei ole niin väliä, jos vain tarina on mielenkiintoisesti kirjoitettu. Itse harvemmin tuohon mielenkiintoisuuteen omissa teksteissäni pääsen, mutta oikeastaan se onkin sivuseikka, vaikkakin lukijoille toki harmillista.

Jäin vain tuon yllämainitun, toisaalla minulle osoitetun kommentin tiimoilta miettimään, ajattelevatko kaikki yhtä suppeakatseisesti kuin kyseinen anonyymi. Onko hienoa huudella toisille nimimerkin takaa (kun ei ole pokkaa sanoa asioita omalla nimellään)? Minä ratkaisin tälläiset murheet blogissani jo alkumetreillä, tänne kommentoidakseen on oltava vähintään google-tunnus. Minua ei lämmitä ajatus siitä, että kommentointi tapahtuu anonyymisti. Sanojensa takana tulee seistä. Niin seison minäkin ja siksi kommentoinkin omalla nimimerkilläni - kaikkialle. Kritisoin ja kommentoin positiivisessa hengessä. Molempia vuorotellen, tarpeen mukaan.

Onko oletettavaa, että jokaiselle blogille halutaan sadoittain lukijoita? Miksi esimerkiksi yllämainittu anonyymi olettaa, että oman blogini 36 eivät riitä minulle? Hassua sinänsä, koska kuten olen useita kertoja sanonut, tämä on oma päiväkirjani, jota aloin kirjoittamaan, jotta muistaisin kuulumisemme ja jotta hevoseni elämään kuuluvat muutkin ihmiset voisivat niitä lueskella. Ainoa toiveeni on, että useampi anonyymi muuttuisi rekisteröityneeksi lukijaksi. Olen joskus nimittäin miettinyt, että muokkaisin blogin asetuksia salatumpaan suuntaan ja tällöin anonyymit jäisivät ulkopuolelle.

Hauska on myös tuo oletus siitä, että kritisoimalla jotakin ollaankin oikeasti kateellisia. Nimenomaan jo monikkomuoto hevosista hieman nostattaa hymyä huulilleni. Miksi olisin kateellinen useammasta kaviokkaasta, kun minulla on oma, itselleni vallan passelisti sopiva. Yhden hevosen naisena en edes kaipaa enempää. Oikeastaan tuosta yllälainatusta kommentista puuttuu vain halveksuva maininta hevoseni rodusta, silloinhan kommentti olisi ollut täydellinen.

Surullista, että nettimaailmassa sana kateus on melko paljon käytössä. Ehkä ihmiset sitten oikeastikin ovat toisilleen kateellisia asioista, tiedä häntä?! Jotenkin koen, että mikäli 30-vuotias nainen ei ole saanut elämässään hankittua itseään ilahduttavia asioita ja ole tyytyväinen elämäänsä, olisi ihan syytä vain katsoa peiliin, ei olla kateellinen muille. Tästä vedänkin johtopäätöksen, että anonyymien nickien takana huutelevat (eikä pahalla nuorille lukijoilleni!) lapset, jotka eivät saa ääntään kuuluviin, jos esiintyvät omana itsenään. Se on oikeastaan aika surullista. Pitäisi kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että omista sanoistaan tulee kantaa vastuu. Sivusta nettimaailman ilkeyksiä seuranneena olen alkanut tuumia, ettei tälläisiin asioihin ole ilmeisesti mitään opastusta lapsille kotona tai koulussakaan. Ei kai se muuten olisi niin yleistä? Tarpeeksi kauan ja kovaa kun jotakuta netin välityksellä piinaa, poliisi selvittää kyllä ip-osoitteen, eikä siinä sitten taidakaan oikein enää riittää selitys "en se ollut minä" tai "en tiennyt, ettei niin saa tehdä".

Ja, ennenkuin kukaan olettaa mitään, en ole provosoitunut, tiedänhän kuitenkin itse parhaiten, miten omat asiani ovat. En vaan oikeasti ymmärrä, mikä ihmisiä nykyisin vaivaa. Jos keksitte, niin kertokaa mullekin!

Tyhmille kommenteille näytetään pebaa!