Sydän syrjällään

Olimme viikonlopun Keski-Suomessa sukuloimassa. Visiitin syy ei ollut sieltä iloisimmasta päästä perhejuhlia ja varsin ikäviä uutisia kuulin myös eilen illalla ennen paluuta kotiin. 

Vuokraaja oli huomannut tammalla haavan toisessa takasessa laittaessaan sitä kuntoon ennen suunniteltua ratsastusta. Ei ole ihan selvää miten ja koska tuo haava on alkunsa saanut. Kuitenkin se on tapahtunut keskiviikon ja sunnuntain välillä, todennäköisesti ei kuitenkaan sunnuntaina, sillä haava oli hieman likainen kun se havaittiin. Omatuntoni hieman soimaa siitä, että Vessillä oli tuossa kamalien lumisadekelien vuoksi useampi vapaapäivä. En itse tohtinut lähteä torstaina ajamaan tuonne myräkkään ja vuokraaja jättäytyi perjantaina kotiin samasta syystä. Sitten perjantaista sunnuntaihin olinkin toisaalla, joten minusta ei paljon apua ollut.
Jatkossa täytyy kyllä olla tarkempi siitä, ettei hevo seiso hoitamatta noin montaa päivää. Vaikka tallilla käyminen ei olisi haavaa estänyt tulemasta, olisi se huomattu hieman aiemmin.
Voitte vain uskoa, miten säikähdin, kun kuulin, että pollella on jalassa ongelmaa. Olin järjettömän huolissani koko eilisillan ja tämän päivän, aina siihen asti kun näin Vessin taas.
Apteekista mukaani tarttui aimo kasa kaikenmoista haavanhoitoon liittyvää tavaraa. Hauska farmaseuttimies vielä toivotti hevoselle pikaista paranemista ja ettei olisi mitää vakavaa ensin etsittyään kanssani kaiken, mitä olin lähtenyt apteekista hakemaankin. Tuli hyvä mieli.

Vessistä oli pidetty hyvää huolta poissa ollessani, haava oli putsattu ja jalka siistissä paketissa turvotuksen minimoimiseksi. Ilmeisesti paketti oli jeesinytkin, sillä (vaikka kuvissa siltä saattaa näyttääkin), jalka ei ollut turvoksissa. Hieman tuo kipeä jalka oli tervettä lämpimämpi, mutta haava oli odottamaani siistimpi. Tietenkin olin jo elätellyt kaikenmoisia kauhukuvia avonaisena lepattavasta, miltei tikkejä vaativasta kymmeniä senttejä pitkästä rumiluksesta. Vaikka haavat eivät olekaan koskaan leikin asia, jaksan toivoa, että tästä voitaisiin selvitä ihan kunnialla. Hevonen ei myöskään ole ontunut missään vaiheessa haavan havaitsemisen jälkeen. Kaikki nämä asiat sanon visusti puuta koputtaen. Toivotaan, että asiat säilyvätkin tällä mallilla ja että koipi paranee pian!

Nyt vierailenkin sitten tiiviiseen tahtiin haavaa putsailemassa. Harmillisia suunnitelmanmuutoksia tämä haaveri tietenkin aiheutti. Hierojakäynnin peruin, koska jos jalassa on tulehdus, ei hieronta ole suotavaa sitten laisinkaan. Tälle viikolle suunnitellun kengityksenkin katsoin viisaammaksi perua, koska jalkaa ei ole mielekästä nyt taitella ja väännellä kovin paljoa. 

Pitäkäähän kaikki peukkuja, että saadaan poni pian kuntoon! :) 
Emäntä ei jaksaisi olla huolesta soikeana ja olisi kiva, että heppa pääsisi liikkumaankin taas joskus.