Tekijänoikeudet blogimaailmassa

Selailen ja silmäilen päivittäin lukuisia hevosblogeja. Kuvilla eloisammaksi tehty blogi näyttää aina kivemmalta kuin kuvaton, olivat kuvat sitten uusia, vanhoja tai ehkä hieman itse tekstiin liittymättömiäkin. Olen kuitenkin huomannut aika-ajoin ilmiön, joka ihmetyttää minua suuresti.
Tämä kirjoitukseni sai pontta havainnostani erässä seuraamassani blogissa, muttei varsinaisesti ole osoitettu kritiikiksi sille vaan ihan yleisenä mietiskelynä.

Blaah, sanoo Vessi.

Minusta on itsestäänselvää, että blogissani olevat kuvat tai videot ovat joko minun itseni tai sitten jonkun läheiseni ottamia. Mikäli materiaali ei ole minun henkilökohtaisesti ottamaani, on sen kuvaajan kanssa sovittu, että voin käyttää sitä julkisesti, miten itse haluan (yleensä se tarkoittaa blogiani ja Facebook-albumeitani). Olen myös sopinut siitä, mainitaanko kuvaajan nimi materiaalin yhteydessä. Samalla tavalla myös ystäväni voivat käyttää minun ottamaani kuvamateriaalia.

Blogeja selatessani olen usein törmännyt kuviin, jotka on joko lainattu suoraan esimerkiksi Sukuposti-sivustolta. Kuvia löytyy myös useista kuvapankeista, joista niiden lainaaminen on ihan luvallista. Suhtaudun lainattuihin kuviin kuitenkin melko suurella varauksella.
Usein toisaalta lainatut kuvat on ensinnäkin suoralinkitetty. Periaatteessa siis kuvan lainaaja ensin käyttää kuvaa omiin tarkoituksiinsa ja sen jälkeen hyödyntää vielä kuvan lataajan/kuvapalvelun nettikaistaa, joka kuormittuu joka kerta, kun esimerkiksi kuvan lainanneen bloggaajan sivua ladataan. Kivaa, eikö totta? Tämä ilmiö ei koske pelkästään hevosblogeja, vaan törmäsin siihen usein ennen häitä erilaisia hääaiheisia keskustelupalstoja selatessani. Noilla palstoilla tosin suoralinkitys yleensä oli kielletty, vaikka aina toki kieltoa ei noudatettu. Myös ns lifestyle-blogeissa on paljon muualta lainattuja kuvia. Kyseinen blogien ala ei varsinaisesti ole oman mielenkiintoni aihe, joten en ole niihin perehtynyt enkä ota kantaa kyseisten blogien kuvien lupiin.

Monet kuvaajat vesileimaavat kuviaan (ts asettavat kuvan päälle omat puumerkkinsä). En tiedä, mikä "keskivertovesileimaajan" ajatus on kuvia merkitessään, mutta itse tulkitsen asian niin, ettei kuvia ole tarkoitus antaa muiden käyttöön.
Tässä yhteydessä olen nähnyt tulkittavan tekijänoikeuslakia niin, että jos kuva on asetettu nettiin kaikkien nähtäväksi, on se myös käytettävissä. Sinänsä kyllä, mikä on kerran laitettu nettiin, on siellä aina. Mutta eikö lainaamiseen/siteeraamiseen pitäisi olla jokin suht perusteltu syy ja linkki, riittääkö syyksi se, että  kyseinen kuva on kiva?

Tekijänoikeuslaki lienee monen mielestä hieman tulkinnan varainen asia ja varsinkin nettimaailmassa periaatteita lienee yhtä paljon kuin käyttäjiäkin. Ohessa esittämäni on oma tulkintani asiasta. Näkemykseni perustuu omaan arvomaailmaani ja aiempiin viestinnän opintoihini. Korostan, että teksti ei pohjaudu Tekijänoikeuslakiin  (johon voit tutustua esimerkiksi Finlexin sivuilla) tai esimerkiksi Sukuposti-sivuston käyttöehtoihin. Vaikka aiempi pohdintani liittyi kuvamateriaaliin, voi asiaa toki miettiä muidenkin osa-alueiden kannalta.

Monelle ehkä on selvää, että esimerkiksi ravintoloissa soivasta musiikista maksetaan maksuja musiikin tekijälle. Sen sijaan suljetussa yksityistilaisuudessa, esimerkiksi perhejuhlissa esitetty musiikki ei kuulu tämän säädöksen piiriin. Tällöin musiikki on omassa käytössä. Muistan lukeneeni joskus keskustelua siitä, saako esimerkiksi pizzerian keittiössä pitää päällä radiota ja jos saa, tuleeko volyymin olla niin hiljaisella, ettei musiikki kuulu ravintolasalin puolelle.

Entäpä, jos viedään tämä esimerkki vaikkapa bloggaukseen. Eikö silloin olisi loogisinta ajatella, että toisaalta lainattua kuvaa saisi käyttää esimerkiksi kaveriporukan yhteisellä viestintäkanavalla, johon on rajoitettu pääsy. Samalla lailla lainattua kuvaa ei kuitenkaan saisi julkaista julkisessa blogissa tai esimerkiksi Facebookissa (paitsi jos kuvan katseluoikeudet on rajattu). Se ei ole omaa käyttöä.

Löysin kerran ottamiani kuvia erään tuttavan Facebook-albumista ja ystävällisesti asiasta huomautinkin. Olisin mielelläni antanut hänen käyttää kyseisiä kuvia, mutta koska niiden lainaamiseen ei oltu kysytty minulta lupaa, eikä kuvaajaakaan oltu mainittu missään, asia lähinnä ärsytti.

Tästä puolestaan tuntuu heräävän kysymys, eikö sitten jo aiemmin nettiin julkaistua kuvaa saisi ikäänkuin lainata uudelleen esille.
Ylipäätään jäin miettimään, MIKSI kukaan haluaa käyttää toisen ottamia kuvia, olivat ne luvallisia lainata tai eivät? Mitä sellaista toisen ottama kuva tarjoaa, mitä itse et voisi saada aikaan? Jos kuva on vesileimattu ja sen kuvaaja ilmenee, miksei ihan yhtä hyvin voisi olla kuvaajaan yhteydessä ja pyytää käyttöönsä alkuperäinen, vesileimaton kuva ja tarpeen mukaan maksaa kuvan ottajalle hänen työnsä hyödyntämisestä?

Ehkäpä tämä kirjoitus herättää hieman keskustelua. Olisi kiva kuulla, olenko tässä ajatusmaailmassani ihan yksin, vai onko nykyään yleistynyt tuo "mikä on netissä, on netissä ja sitä saa käyttää" -ajatusmaailma? Loppuun vielä muistutan uudelleen, ettei tarkoitukseni ole ollut kritisoida ketään, halusin vain jatkaa pohdintoja niille paremmin sopivassa paikassa, omassa blogissani.

Jäkäjäkämutru. Tämän kuvan otti Juho