Pieni heijastinloimiesittely ja maastoilukuulumisia

Bessie tuossa kyseli minulta heijastinloimemme ominaisuuksista ja koska käväisin tänään maastossa ja loimen päällekin puin, päätinpä sitten esitellä tuota hyväksi kehumaani kapistusta täällä hieman kuvien kera. Pahoittelut, kuvat ovat kännyräpsyjä ja laatu on sen mukaista, mutta josko näistä jotain selviäisi.

Itse puen loimen niin, että se tulee satulan siipien alle. Loimi pysyy mukavasti näin paikoillaan ja ainakin itse pidän siitä, että tunnen reisieni alla tutun satulan ennemmin kuin liukkaan loimen. Olen nähnyt loimea pidettävän allaolevassa kuvassa laitetun kaltaisesti, siiven päällä. Olin juuri ennen kuvan ottamista napannut jalustimet satulasta irti vaihtaakseni hihnat puolelta toiselle, joten niitä kuvassa ei näy, mutta ne luonnollisesti tulisivat roikkumaan loimen päälle. Jonkun villin olen joskus nähnyt pitävän jalkansa tuolla loimen alla myös, mutta tuota ratkaisua miettisin turvallisuudenkin kannalta kahteen kertaan. Allaolevan kuvan kaltaisesti en siis yleensä loimeamme käytä, mutta otinpa kuvan näinkin päin, näön vuoksi.

Loimi kiinnittyy edestä tarroin. Etukappaleessa on kaksi tarraa, jotka voi mallata kiinni toisella puolella olevaan yksittäiseen tarraan. Siinä voi sitten mallailla, että miten paljon eteen haluaa/tarvitsee tilaa. Meillä loimi on yleensä ensimmäisessä kuvassa näkyvän kaltaisesti, hieman löyhästi.

Satulan edessä, sään päällä on myös tarrakiinnitys. Tämä kiinnitys joskus napsahtaa auki, mutta kun opin vetämään loimen tarpeeksi hyvin siipien alle, on tämä pysynyt kiinni paremmin. Olen kuitenkin joskus harkinnut tähän väliin jotakin "lisäkappaletta", sillä aika-ajoin mietin, painaako tämä liikaa säkää. Joskus on vetänyt hieman kireällekin, mutta tarra on pysynyt kiinni, joten ei aukeile joka tilanteessa.

Loimessa on myös kunnon häntäläppä ja sen alla nauha hännän alle. Olen huomannut, että loimi pysyy paikoillaan ihan hyvin vaikka narua ei olisikaan köytetty, joten jätän sen joskus kiinnittämättä.

Etuosa näyttää selästä katsottuna tämän kaltaiselta. Aika-ajoin tarpeen mukaan nostelen loimea paremmin siipien alle, mutta melko hyvin se pysyy paikallaan. Pääosin tallustelemme käynnissä maastossa, mutta ainakaan lyhyillä ravipätkillä ei ole etutarrat irronneet. Jollakin reissulla tuntui, että loimi alkoi repsottaa edestä, mutta hyvin yletin sen selästä korjaamaan paremmalle mallille. Meillä ongelma aiheutuu yleensä vain ratsastuksen jälkeen, kun Vessi haluaa rapsuttaa naamatauluaan etujalkaansa, tällöin loimen tarrat hieman vihjaavat irtoamisesta. Ovat kuitenkin pysyneet toistaiseksi kiinni. Samaa tilannetta ei ole tapahtunut esimerkiksi hevosen venytellessä liikkeessä, ainoastaan kun kutittaa.

Leikkaukseni aikoihin taluttelin tammaa välillä maastossa, koska en pystynyt ratsastamaan. Syyskeleillä heitin hevoselle myös tuolloin mielelläni loimen selkään. Kauhean hyvin se ei kuitekaan ilman lisäkiinnityksiä pysy paikallaan tuon satulalle tarkoitetun kolon vuoksi. Jos päälle heittäisi vaikkapa loimivyön, tämäkin ongelma olisi varmaan ratkaistu.

Olen ollut loimeemme kertakaikkiaan varsin tyytyväinen. Hiemanhan sen hinta kyllä ostettaessa kirpaisi, mutten ole nähnyt toista yhtä hyvin joka suunnasta näkyvää heijastinloimea enkä ole siitä syystä katunut ostostani hetkeäkään. Johan tuo on meillä syksystä 2011 asti ollut.
Olen jopa saanut maastossa positiivista palautetta, kun näymme niin kauas tämän takin kanssa. Hämärässä autot ovat huomanneet meidät jo kaukaa. Loimi myös pitää hieman vettä, joten syyssateillakaan tallustelu ei ole haitannut. Mikäli jotakuta kiinnostaa, näitä löytynee yhä Horzesta ja muista heidän tuotteitaan myyvistä liikkeistä. Oman kokemuksen perusteella sanoisin, että jos miettii kahden kokovaihtoehdon välillä, tässä tapauksessa kannattaa valita isompi.

Yllä näkyy tämänpäiväiselle lenkille lähtöä innokkaasti odottava ponieläin. Ratsastaja hieman etukäteen mietti edellisen maastolenkin jäljiltä tämän päiväisen lenkin sujumista, mutta koska ei tuullut, hepo oli jälleen ihan normaali, rauhallinen itsensä. Kyllä sillä virtaa olisi riittänyt, ei olisi aina malttanut käynnissä pysyä, mut kuulolla oli kuitenkin oikein hyvin. Lenkillä kohdattiin muunmuassa mielenkiintoinen moottorisahaporukka, kun pari tyyppiä oli pilkkomassa puita keskellä metsätietä. Polle vähän ihmetteli, kun näki edessä nosteltavia puita, mutta kun sahan pörinä lakkasi ja päästiin vähän lähemmäs katsomaan kummajaisia, se oli ihan coolisti. Ohitti parkkiin jätetyn mönkijän kärryineen ihan rauhassa. Kaverihepan mielestä ne oli hurjasti pelottavampia.

Oli oikein mainio reissu tänään, ja oli kiva, että se sujui edelliskertaa rauhallisemmissa merkeissä. Vein tänään putoamiskakkua tallille, eilen käsissäni muotoutui yksi varsin herkullinen valkosuklaajuustokakku jälleen. Kävin eilen tilaamassa uudet silmälasini, 1,5-2 viikon kuluessa pitäisi olla uudet kakkulat nenällä. Sen verran tästä kuitenkin opin, että tänään ratsastin vanhojen lasieni kanssa. Ja niin aion tehdä vastedeskin!