Työkuvioistani

Taitaapa johtua tuo kipeän tunne ihan vaan pienestä stressitilasta, joka on mulla tällä hetkellä päällä. Oon muutamana viime yönä nähnyt unta tai unen ja valveen rajamailla miettinyt yhtä töihin liittyvää asiaa ja tuntenut pientä ahdistusta sen suhteen. Luulen, että tämä on vaikuttanut oloon hieman valveillakin.

Vihjasin tuossa aiemmin, että työkuvioihini on luvassa muutosta. Kerroin aiemmin myös, että työni aikataulut muunmuassa ovat aiheuttaneet hieman päänvaivaa. Olen tarkoituksella ollut hieman hissukseen nykyhetken tilanteesta, mutta voisin sitä ehkä hieman tässä valottaakin.

Olen ollut melko väsynyt jo pidemmän aikaa puhelintyöhön, jota olen tehnyt kaikenkaikkiaan elämäni aikana jo miltei kuutisen vuotta. Pisin rupeamani oli 3,5 vuotta hotellien myyntipalvelussa ja nyt olen ollut jo päälle vuoden nykyisessä työpaikassani. Jossakin kohtaa asiakaspalvelu puhelimitse on alkanut vain tuntua hyvin nähdyltä (vai pitäisikö sanoa kuullulta) ja olen alkanut väsyä. Ihmisistä löytyy monenmoista persoonaa eivätkä käsiteltävät tilanteetkaan aina ole kivoja, ei meille asiakaspalvelijoille eivätkä asiakkaillekaan. Jossakin kohtaa tämä työ vaan usein on tullut tiensä päähän ja minun umpikujani on häämöttänyt jo hetken aikaa.
Tilanteesta johtuen olen jo hetken katsellut työpaikkoja, mutta ratkaisu löytyi lähempää kuin arvasinkaan!

Joulun alla yrityksessämme aukesi hakuun eräs työpaikka, jota hain heti kun tilanteesta kuulin. Harmikseni tehtävään oli kuitenkin ehditty palkata jo muuan toinen henkilö, sillä reagointini tapahtui hieman hitaasti oltuani sairaslomalla paikan tullessa hakuun. Olin toki harmistunut tilanteesta, mutta minkäs sille mahtoi.
Tehtävään valittu henkilö kuitenkin irtisanoi itsensä viime kuun loppupuolella saatuaan itselleen paremmin sopivan työpaikan toisesta yrityksestä. Minä tietenkin haukkana olin paikalla, kun työpaikkailmoitus julkaistiin ja sain kun sainkin uuden tehtävän!

Tämän kuun ajan olenkin sitten perehtynyt uuteen tehtävääni ja edeltäjäni lopetettua työt keskiviikkona, olen ollut yksin uusien puuhieni parissa. Nykyisessä tehtävässäni en juurikaan enää toimi puhelimitse (lukuunottamatta siirtymäaikaa, jossa ikäänkuin tuuraan entistä itseäni vuorojen sitä vaatiessa), saan tehdä töitä suhtlailla omaan tahtiin, siirtymäajan jälkee työajassani on myös liukumaa (joka tietenkin helpottaa hevoselämää) ja palkan suuntakin oli vain positiivinen. Työni ei myöskään ole enää pelkkää istumatyötä, vain jossain määrin jopa aavistuksen fyysistäkin ja uskon tämän olevan hyväksi selälleni! Olen ollut muutoksesta hyvin iloinen!

Miksi sitten olen juuri nyt stressaantunut ja näen unissanikin töihin liittyviä asioita? Esimieheni on lomalla ensi viikon ja on muutama juttu, jotka minun pitäisi itse handlata suht vajavaisella perehdytyksellä ensi viikolla. Pomo tosin sanoi, että ellen osaa, ei haittaa, voin jättää tekemättä ja tehdään yhdessä, kun hän palaa lomaltaan. Menin kuitenkin muutamalle muulle ihmiselle lupaamaan, että asia onnistuu, vaikka matkassa on muutamia mutkia. Noh, huomenna selvittelen, saanko asiat hoitumaan yksin, vai miten toimin. Eihän tässä oikeasti edes ole mitään murehdittavaa, mutta ihmismieli on joskus hieman kummallinen.

Taas jaksaa hymyillä!