Ihmisten erilaisuudesta

Olen viime aikoina miettinyt paljon ihmisten luonne-eroja, erilaisia mieltymyksiä ja arvomaailmaa. Kuinka voi olla monia tapoja tehdä sama asia; mikään ei välttämättä sen enempää väärin kuin toinenkaan, mutta miten erilailla ihmiset asioista ajattelevatkaan. Miten ihmiset ajatuksineen vuosien aikana muuttuvat pikkuhiljaa ja miten toinen, ennen niin tuttu ihminen sen myötä alkaakin tuntua vieraalta. Varsin monialainen aihe siis ja siihen liittyvää ajatusteni virtaa ohessa. Lupaan olla mainitsematta ainoatakaan hevosta tässä tekstissä, joten varauduthan! Tämä kirjoitus on ollut luonnoksissa jo hyvän tovin, josko vihdoin saisin sen julkaistuakin...

Olen itse melko suoraviivainen ja helposti tulkittava persoona. Yleensä sanon, mitä ajattelen ja ellen sano, pystyy sen minusta kyllä melkeinpä aina lukemaan. En ole kovin hyvä salaamaan mielipiteitäni enkä myöskään osaa hautoa niitä kovin pitkään vaan joskus suorastaan möläytän ne, hieman ennenkuin pitäisi edes (jos ollenkaan). Mielestäni asian perinpohjainen miettiminen ei tarkoita samaa kuin asian miettiminen pitkään. Liian pitkät ajatuskuviot ovat mielestäni ajanhukkaa, en miltei voi käsittää, miten jonkin asian vatvomiseen voi mennä viikkotolkulla aikaa, kun itse olen tehnyt vastaavassa tilanteessa päätökseni päivässä, tunnissa tai minuutissa. Ilmeisesti omat päätökseni ainakin ovat olleet onnistuneita, sillä tapanani ei ole katua päätöksiäni tai tekojani. Ja, mikäli jokin päätös on osoittautunut kehnoksi, asiat korjautuvat kyllä paremmalle tolalle. Teen päätökseni valtaosin tunnepohjalta, järki harvemmin päässäni vierailee.

Usein vaikutan stressaantuneelta ja esimerkiksi muuton aikaan pyörittelin asiaa päässäni välillä 24/7. Minua kuitenkin stressaa enemmän tekemättömät työt kuin itse tekeminen. Töissä huomaa helposti tapani toimia: halki, poikki ja pinoon ja sitten seuraavan tehtävän pariin! Työni laatu harvemmin kärsii reippaudestani. Pidän hetken taukoja tilanteen sen salliessa ja jatkan sen jälkeen taas puurtamista. Töissä olen saanut jopa palautetta siitä, että olen liian nopea ja saankin välillä kehotuksen hidastaa tahtia. Mutta en vain osaa tehdä töitä puoliteholla, vaan pidän ennemmin pieniä taukoja sitten hieman useammin.

Minulle ei ole harmaata, on vain mustaa ja valkoista. Hyvä on todella hyvä ja huono on todella huono.
Kiihdyn nollasta sataan sadasosasekunnissa ja sen kyllä valitettavasti usein huomaa. Toisaalta sitten taas leppyminen tapahtuu hissunkissun ja muistan menneet turhankin pitkään.

Kaikki eivät kuitenkaan toimi kuten minä, eivätkä ole kuten minä. Itseasiassa, tuttavapiiristäni en löydä itsenikaltaista henkilöä. Esimerkiksi mieheni on niitä ihmisiä, jotka miettivät asioita hissukseen mielessään läpi. Yleensä ehdin häneltä jo moneen kertaan tivata vastausta hänen vielä jäsennellessä ajatuksiaan. Kärsivällisyys ei ole hyveeni (ollaan siis Vessin kanssa tultu toisiimme tässä).

Ei ole kuitenkaan aina kovin helppoa muistaa, että jokainen meistä on erilainen kokonaisuus. On niin helppoa vain ajatella, että tuo tuossa on täysi idiootti, kun ei ymmärrä mitä tarkoitan ja tuo puolestaan kamala höpöttäjä, olisi joskus hiljaa! Asiakaspalvelutyössä vastaan tulee monenlaisia tilanteita päivittäin, joskaan en itse enää työskentele samalla lailla asiakasrajapinnassa kuin mitä ennen. Onneksi.

Lopputalvesta kävimme työporukalla eräällä kurssilla, jossa opeteltiin tiedostamaan omia luontaisia piirteitämme ja kävimme läpi koko ryhmän ominaisuudet. Tällä kurssilla opin ymmärtämään läheisiäni paremmin; erityisesti yksi kaverini avautui minulle ihan toisessa valossa tuon keskustelutuokion jälkeen. Ja ei, hän ei ollut tilaisuudessa edes paikalla, mutta ihmistyyppien piirteitä luetellessa tunnistin hänet varsin selkeästi. Monilta osin hän on ulkoisesti täysi vastakohtani; hiljainen ja harkitseva, rauhallinen ja sopeutuvaisempi kuin mitä minä ikinä voisin olla. Ja hankalammin luettava, ainakin näin päinvastaisenlaisen ihmisen silmissä, ehdottomasti. 

Koska olen hyvin tietoinen siitä, että oma persoonani on varsin haastava ja että kaikki ihmiset ovat erilaisia ja tulen jo siksikin helposti väärinymmärretyksi, olen yrittänyt keskittyä omaan olemiseeni ja ilmaisuuni. Huono tapani on puuttua muiden asioihin vähän liiankin paljon aina aika-ajoin ja koska tiedostan tämän, olen alkanut pyrkiä tavastani ulos. En halua, että paha tapani alkaa liiaksi vaikuttaa muiden mielipiteisiin minusta. Tarkoitukseni ei ole olla ilkeä tai liian uteliaskaan, reagoin vain liian helposti näkemääni ja kuulemaani. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että tämä voi toisten silmissä vaikuttaa todella ikävältä. Olen syvästi pahoillani muutamista konflikteista, jotka olen luonteenpiirteideni vuoksi aikaansaanut ja yritän parhaani, ettei samanlaisia tilanteita enää eteen tulisi. Anteeksi siis asianosaisille epämukavista tilanteista.

Olen viime aikoina miettinyt myös paljon ystävyyssuhteiden sisältöä, kestoa ja niiden päättymistäkin. Uskon, että osa elämämme ihmissuhteista kestää loppuun saakka, mutta osa tulee tiensä päähän, kun ystävysten elämäntilanteet muuttuvat vuosien aikana. Se, onko kyseessä silloin ollut todellinen ystävyys vaiko jotain muuta, on asia erikseen, mutta jokatapauksessa olen tuuminut asiaa paljon. Eräs kaverisuhteeni päättyi jokin aika sitten, sillä toinen osapuoli koki, ettei meillä ole enää mitään yhteistä. Jäin itse miettimään tätä asiaa paljonkin, sillä tarkemmin ajateltuna en tiedä oliko meillä koskaan ollutkaan juurikaan yhdistäviä seikkoja elämissämme. Se, minkä ikäinen tarkalleen on tai minkälaisesta perheestä tulee, ei kuitenkaan kerro ihmisestä kovinkaan paljoa. Tai asiat, joista hän on pitänyt 10 vuotta sitten. Itse en kuitenkaan näe erilaisuutta automaattisesti huonona asiana, ilmeisesti joidenkin muiden maailmassa asia on toisin. Minullakin on ystäviä, joiden tapa elää poikkeaa omastani; heillä on lapsia, heillä on omistusasunto, he eivät pidä eläimistä tai ainakaan omista sellaisia, he ovat yökukkujia, kun itse puolestani olen tiiviisti päiväihminen... Ystävistäni löytyy myös henkilöitä, jotka eivät omalta osaltaan tiedä lähtökohtaisesti yhtään mitään minulle tärkeistä asioista ja joiden tärkeistä asioista minä olen puolestani ihan ulalla. Koen kuitenkin tämän ennemmin rikastavana kuin suhdetta rasittavana tekijänä. Ihanaa voida ajatella oman pienen laatikon ulkopuolelle, suosittelen muillekin!

Tulipahan tekstiä taas. Herättikö tämä sekametelisoppa mitään ajatuksia?