Vessin jalka oli sunnuntaina hieman ep, mutta vuokraajan käydessä alkuviikosta ei ongelmaa enää ollut. Tallilla sattui tuolloin olemaan muutakin väkeä, joten saivat hyvin katsottua, miltä jalka näytti liikkeessä. Itse jaksan uskoa, että sateinen keli vaikutti hevon kulkemiseen sunnuntaina. Sateen yltyessä se vaikutti aina vain vastentahtoisemmalta kulkemaan, joten mietin, josko se astelikin hieman miten sattui. Niin tai näin, alkuviikosta jalka oli jo parempi, joten suunnattiin keskiviikkona lenkille.
Tamma oli varsin rauhallinen, kohelluksesta ei ollut tietoakaan, mutta eteneminen oli aika-ajoin jälleen hieman kompuroivaa. Oman pienen mausteensa retkeemme toi kanssaratsastajani ratsu, jolla on tapana nähdä pieniä vihreitä miehiä vähän joka puolella. Nytkin se säpsyi pienesti joitakin kertoja, mutta tartutti noina kertoina fiilistään hieman Vessiinkin, joka tarjosi sitten muutaman äkkipysähdyksen ja sivuloikan tapaisen. Kunpa päästäisiin taas normaaliin maastoilurytmiin (lähinnä seuranpuutteestahan se on kiinni), niin olisi pollelle paljon mieluista katseltavaa ja sähellyskin vähenisi kerta kerralta.
Tarkoitus oli keskiviikkona mennä "peruslenkki", johon menisi rauhallista vauhtia edeten hieman vajaa 1,5 tuntia. Olimme kulkeneet lenkistä ehkä vajaan yhden neljäsosan, kun havaitsimme tielle kaatuneen puun, jota ei ainakaan ratsain olisi voinut ohittaa. Hyppäämään rungon yli olisi varmaan pystynyt melko kevyestikin, mutta luulen, etten itse olisi pysynyt hypyssä mukana, enkä halunnut Vessin toipilaskoipia moisella rasittaakaan. Tämän lisäksi tien pohja rungon toisella puolella näytti hieman kehnolta, joten päätimme kääntyä takaisin, kun kaverillakaan ei ollut intoa lähteä loikkimaan, varsinkaan huonolle pohjalle. Palattiin sitten hieman toista reittiä tallille, yhteensä 45 min lenkin perään. Hevo ei ontunut eivätkä jalat tuntuneet kumpikaan mitenkään poikkeavilta lenkin jälkeenkään.
Kylmäilin pollen jalat ja vein sen takaisin laitumelleen odottamaan pöperöitä. Ne maistuivatkin reippaalle matkaajalle hyvin!
Sen verran pitäisi kyllä itseään saada notkistettua, että pääsisin tarvittaessa maastakäsin selkään. Nyt sellainen on pelkkä kaukainen haave vain, tarvitsen jonkin korokkeen kavutakseni korkeuksiin. Noh, kenties kun tästä hieman kevenen, tulee notkeuttakin vähän lisää. Toivotaan ainakin! Ajattelen myös positiivisesti; maasta selkään kapuaminen tekee huomattavasti enemmän hallaa satulalle. Säästänpä kömpelönä ainakin siis varusteitamme, ellei muuta.
Torstaina hepo piti vapaapäivän, perjantaina köröttelin sen luokse jälleen. Ei ollut sen kummempia suunnitelmia, kunhan ajattelin kentällä palloilla, ellei sopivaa maastoseuraa olisi sattumalta tarjolla. Huomasinpa sitten, jälleen, pientä ongelmaa hepan kropassa. Sitä on joku ötökkä sitten haukannut keskiviikon jälkeen leukaperien tietämiltä ja alue näytti siltä, että saattaa hyvin kerätä vielä mätää itseensä. Putsailin sitä hieman ja laitettiin Basibactia, josko auttaisi pistojälkeen. Kipeältä se ei vaikuttanut, vaikka hieman puristelinkin, eikä ainakaan tällä hetkellä erittänytkään mitään.
Säälin kyllä ponia noiden ötököiden keskellä. Tekisi mieli vaan kääriä se johonkin, joka suojaisi kaiken maailman öttiäisiltä, mutta en halua Vessiä ylisuojelemaankaan alkaa. Puremiahan nyt saa joka putte, se on selvä, mutta surettaa tämän puten huono tuuri tänä vuonna nyt ihan kaiken kanssa. Kyllä sitä ötökät viime vuonnakin kiusasivat ja sitä edellisenäkin, mutta emännästä tuntuu nyt kurjalta, kun on ollut murhetta tuosta koivesta ja sitten öttiäisetkin syö tamman naaman verille.
Kun purema oli saanut ensiapunsa, mentiin kentälle palloilemaan. Vessiä ei olisi kiinnostanut alunalkaenkaan, jo harjaillessa sen silmät olivat välillä puoliummessa ja se oli varsin letkeänä. Käynnit se tallusteli rentona, raviin kaipasi muutaman kehotuksen ja silti lähinnä vain lönkötteli. Keli oli lämmin, hiki virtasi kypärän alta ja kun saatiin muutama edes jotenkuten siedettävä ravipätkä, siirryin loppukäynteihin.
Ollaan ravailtu edelleen vain siirtymiä suoralla, ei laisinkaan kulmia eikä volttejakaan edes käynnissä viime viikkoisen turvotuksen paluun jälkeen. Niihinkin on toki tarkoitus palata pikkuhiljaa, mutta pääasia lienee, että hevonen pysyy ontumattomana, eikä jalka turpoa. Toki toivon, että koipi alkaisi olla jo hissukseen normaali ja jos se kovin turvottelee tai epäpuhtaus palailee, on syytä kutsua tohtori paikalle uudelleen. Toivon kuitenkin, että rauhallisella etenemisellä tätä ei tarvitsisi tehdä ja että saadaan polle pian normaaliin käyttökuntoon. Olen harmistunut tietenkin asiasta pääosin Vessin kannalta ja sen lisäksi kaipaan itsekin hieman tehokkaampaa ratsastusta. Todella kurjaa, että tämä takapakki tuli juuri nyt ja vaikuttaa elämäämme näin pitkään, olen todella turhautunut. Näinpä päätinkin pitkästä aikaa varata tunnin tallin omalla hevosella ensi viikolle. Ei se sama asia ole kuin Vessillä ratsastus, mutta opiksi meikäläiselle ehdottomasti. Saapa nähdä, miten oma kunto kestää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ethän arkaile jättää kommenttia, jos siltä tuntuu!
Voit myös lähettää sähköpostia
vasterbopainting@gmail.com