Kisapäivä takana!

Eilen olin sen verran naattina, etten jaksanut päivästä enää tulla mitään kirjoittelemaan. Olin tallilla jo puoli yhdeksän maissa ja viimeistelin radan kukka-asetelmia itse kisoja varten. Yhdeksän jälkeen Vessin vuokraaja tulikin jo (onneksi) tallille ja alkoi hissukseen laittaa tammaa kuntoon. Olin erittäin viisas pyytäessäni vuokraajan avuksi, sillä samoihin aikoihin, kun hän ajoi pihaan, alkoivat myös ensimmäiset kisaajat saapua paikalle. Sehän meinasi sitten töitä meikänaiselle!

Kuten viime vuoden kisoissa, myös tänä vuonna hoidin parkkivastaavan tehtäviä yhdessä tallikaverini kanssa. Ja kuten viime vuonna, myös tänä vuonna pysäköintijärjestelymme saivat kiitosta.
Tallillamme on melko rajoitetusti parkkitilaa ja oltiinkin pyydetty, että paikalle saapuvista trailereista ilmoitettaisiin etukäteen. Valitettavasti selkeä pyyntö ei mennyt kaikille saapujille perille ja loppujen lopuksi pihassa oli ilmoitetun viiden trailerin sijaan kuusi yhdistelmää ja yksinäinen traileri, joka haettiin illalla erikseen. Helposti varmasti tuntuu, että pari traileria sinne tänne, mutta kun samaan aikaan pienessä pihassa on parkissa 30 henkilöautoa (kyllä, laskimme itse!), on kaaos mahdollinen. Yksi yhdistelmä oli pysäköity ilman meidän parkkivastaavien paikallaoloa (ilmeisesti itse olin verkkaamassa ja kaveri jossain muualla kiinni) ja kaaos oli lähellä. Pääosin hommat sujuivat kuitenkin hyvin ja kuten mainitsinkin, parkkijärjestelymme saivat kiitosta. Ymmärtäähän sen, on kurja etsiä parkkipaikkaa, varsinkin pitkän yhdistelmän kera. Se, että joku tietää, mihin mahtuu ja neuvoo vielä tarvittaessa peruuttaessa, on iso apu.

Vuokraaja tosiaan laittoi Vesselin kisakuntoon ja hyvä niin. Itsestä tuntui siltä, että aina kun avasin suuni jotain sanoakseni tai otin harjan käteeni,  kuului pihalta auton hurinaa ja taas mentiin. Vessi oli varusteluvaiheessa yllättävän rauhallinen, olin itse henkisesti varautunut ja muitakin varoitellut sen viime kisojen kaltaiseen hermoiluun, jolloin se huusi, käänteli ja väänteli päätään ja hyvä kun paikoillaan malttoi seistä. No, kivempi näin.

Kisapäivän ajankohta ilmeisesti oli hieman karsinut osallistujia aiempiin vuosiin nähden, sillä puomiluokassamme oli meidän lisäksi vain kuusi muuta. Alkuperäisessä lähtölistassa olimme starttaamassa ensimmäisinä, mutta jälki-ilmoittautuneen tultua mukaan olimme radalla toisina. Verryttelyssä Vessi oli odottamaani rauhallisempi, mutta silti välillä steppaili kuin tulisilla hiilillä. Onneksi se hetken jälkeen rauhoittui ja malttoi mielensä edes jotenkuten. Tässäkään tilanteessa sitä ei haitannut ohi laukkaavat muut hevoset, mutta kaikenmoiset maiskautukset olivat sille hieman liikaa. Vessi ei myöskään oikein osaa olla, jos kentällä on paljon muita. Toisten reipas tahti tai ohi meneminen ei sitä haittaa, niiden olemassaolo sitäkin enemmän. Kaipa sille joku kisamoodi päälle sitten pukkaa.

Olin jo alkuun varautunut siihen, että kokeilen verkassa, miltä ravi tuntuu. Jos heppa on kiitämässä alta pois, suoritamme radan käynnissä. Ravia kokeiltuani (harmi kyllä ei tullut videolle), päätin, että otetaan varman päälle. Sen verran kierroksia sillä oli. Alla pätkää verkasta.

Sitten päästiinkin itse kisasuorituksen pariin. Oikeastaan olen Vessiin oikein tyytyväinen. Se ei juurikaan alkanut töhöttää, eikä sitten toisaalta kuitenkaan esimerkiksi kyttäillyt kukka-asetelmia. Se kulki eteenpäin tasaiseen tahtiin ja malttoi pysyä käynnissä. Luokassamme yksi ratsukko sai 4 vp, koska hevonen kielsi. Vaikka tyyli onkin vapaa, näytti hieman hassulta, kun ratsukko poukkoili koko ajan kolmen askellajin välillä miten sattuu. Mäkin tosin päätin, että viimeinen puomi mennään yli ravissa. Voitte siitä miettiä, miksi päätin mennä kisan käynnissä. Vaikka omissa oloissa treenaillessa Vessi ravaa yli puomien, vaikka johteetkin olisi messissä, on kisatilanne sille vielä hieman liian jännä. Onneksi notkahdukseni ei ollut sen isompi, olisi ollut noloa pudota ennen maaliviivaa!

Vertailun vuoksi: viimevuotinen pätkä avustajan kanssa suoritetusta radasta löytyy täältä!

Musta on oikeasti ihanaa olla aikuinen, voin hyvin mennä pikkukisoihin astelemaan puomiradan käynnissä, eikä edes hävetä. Ihanaa, että voi harrastaa ja kehittyä, ilman että tarvitsee miettiä, kuka odottaa mitäkin ja kuinka pitäisi olla enemmän kuin mitä on tai haluaa olla. Just hienoa! 

Koska kaikki saivat palkinnoksi ruusukkeen, niin myös mekin omamme pokattiin. Minä tosin maastakäsin, en tohtinut kuumakallen selkään enää pompata sinne lasten keskelle. Kunniakierroksellekin osallistuin vain talutellen, ihme kyllä Vessi ei ottanut kiekkaa siitä.

Oman suorituksen jälkeen jatkoin parkkihommia, kävin tsekkaamassa tallilaisten suorituksia ja hengailin. Kävin myös luovuttamassa tallimme sponsoroiman luokan (60 cm) palkinnon tallin edustajana, kuten viime vuonnakin. Lopuksi sitten auttelin radan purkamisessa, mitä kädeltäni pystyin. Varsin kiva päivä oli kaikenkaikkiaan, ja illalla peti kutsui kyllä pian. Seuraava kisakoitos tallillamme on 14.8. jolloin vuorossa on kouluratsastuksen harjoituskilpailut. Osallistua olisi tarkoitus raviohjelmaan kera Vessin ja tunneilla välillä ratsastamani Tirpan.