Uusi loimi ja tallustelua

Tässä vielä muutama räpsy keskiviikolta.

Aloin jo tovi sitten hieman etsiskellä tytölle uutta takkia syksyksi. Halusin sadeloimen, jossa on fleecevuori ja joko kiinteä tai sitten irrallinen kaulakappale. Aiemmat sadeloimemme ovat olleet kaulakappaleettomia, mutta räntäsadekelejä varten kaulakappaleellinen oli ehdottomasti ostoslistallani. Tsekkasin eri liikkeiden valikoimaa netistä ja löysinkin jokusen ihan kelvollisen vaihtoehdon. Päätin sitten kuitenkin vielä kurkata, olisiko kellään käytettynä meille passelia loimea. Tori.fi kautta löysin ilmoituksen Kanta-Hämeessä sijaitsevasta Rainbusterin loimesta ja myyjälle mailattuani ilmeni, että loimi kulkeutuisi hänen mukanaan viikon päästä pääkaupunkiseudulle. Hyvä näin, sillä en tykkää lähetellä tai vastaanottaa asioita postin kautta. Viime talvena lähettämäni hevostarvikepaketti miltei katosi ja koen tuollaisten tilanteiden selvittämisen hyvin ikävänä. Sunnuntaina käväsin sitten loimea kurkkaamassa Vantaan puolella ja nappasin uuden takin matkaani.

Tiesin loimen suurinpiirtein sopivaksi, sillä kokeilin samanmerkkistä ja kokoista tallimme toisen hevosen loimea Vessille yhtenä päivänä. Tamma HIEMAN ihmetteli, miksi helteisenä kesäiltana ronttaan laitumelle loimen kainalossani ja heitän sen selkään. Tämä ostamani loimi istui tammalle tosi hyvin, ehkä paremmin kuin mikään aiemmista loimistamme. Kuvassa se on hieman kurtussa, mutta todellisuudessa en ole nähnyt koskaan loimea, joka olisi noin passeli tytölle varsinkin tuolta etuosasta! Nuo lapalaskokset on myös todella hyvät; vaikka loimi on ryntäiden kohdalta sopivan tiukka (tämä meillä yleensä ongelmana, säädöt loppuu laiheliinin kanssa kesken ja loimet roikkuu), on silti lapojen kohdalla hyvin tilaa liikkua. Todella hyvä ostos. Ja, kuinka ollakaan, loimi oli oikeasti miltei käyttämätön, sillä myyjän hevoselle se oli liian lyhyt. Saatiin siis tuliaisina kohtalaisen hyväntuoksuinen ja vain muutamalla vieraalla karvalla varustettu takki. Mahtavuutta!

Keskiviikkona päästiin myös jälleen pienelle maastolenkille kaverin kanssa. Ensin tuumasin jääväni tallille vain jotakin puuhailemaan, sillä oloni tuntui ratsastusta ajatellen hieman kehnolta. Verensokeriarvoni ovat jälleen olleet hieman hukassa ja tunsin kummaa tärinää, vaikka kaikki oli näennäisesti ihan ok. Pienen tuumailun jälkeen päätin kuitenkin kavuta satulaan, koska olo oli jo parempi ja tiesin, että katuisin, jos jättäisin maastoilumahdollisuuden käyttämättä. Niinpä tehtiin siis pieni, ehkä tunnin mittainen lenkki keskiviikkoillassa. Nähtiin muunmuassa hurja niittokone, joka leikkeli pöheikköä tien vieressä olevan ojan penkasta. Hurja se oli lähinnä meikäläisen mielestä, Vessi ei paljoa korvaansa lotkauttanut.

Lenkistä jäi hyvä mieli, taas jälleen kerran. On vaan niin mukavaa, kun on ratsasteluseuraa, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia monenmoisista asioista. Vaikken talliamme tai sen asukkeja ja kävijöitä sen kummemmin aio esitelläkään, voisin jotakin meistä ja kuvioistamme kertoilla ensi viikolla. En voisi kuvitellakaan meille tämän parempaa paikkaa asua ja majailla, ollaan molemmat niin tyytyväisiä nykyisessä sijainnissamme.

Mutta, nyt siirryn tosiaan viikonlopun viettoa odottelemaan, kuten jo aiemmin uhkasin.