Jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua ja jotain sinistä

Minua ei voi luonnehtia materialistiksi sitten hyvällä tahdollakaan. En välitä sen kummemmin rahasta tai tavarasta, mutta harrastusvarusteeni pidän mieluusti turvallisiksi päivitettyinä ja muutenkin mukavina käyttää. Viime aikoina olennkin päivittänyt "yllättävän paljon" omaa varustustani; kesällä hankin uuden kypärän, alennusmyynneistä matkaan tarttui ruskea huppari, kuukausi takaperin sijoitin farkkupökiin ja myös vastikään ostoskoriin tuli valikoitua jotakin tarpeellista.

Aloitellessani heppojen vuokrausta ja aktiivisempaa ratsastelua vuonna 2008 siirryin  pikkuhiljaa kumisaapasratsastajasta jodhpurratsastajaksi ja hankin toki itselleni minichapsit niiden kanssa käytettäväksi. Ensimmäinen hankintani oli ruskeat Amara-chapsit ja hetki niiden hankinnan jälkeen hankin toiset samanlaiset, tällä kertaa mustat. Nämä chapsit ovat palvelleet minua uskollisesti kokonaista neljä vuotta ja viime aikoina olen saanutkin huomata niiden kulahtaneen hieman liikaa. Ne eivät enää pysy paikoillaan, kuten pitäisi, vaan herkästi nousevat säärtä pitkin hieman liian ylös ja painavat välillä polvitaipeeseen aiheuttaen hieman epämukavan fiiliksen. Noh, tuon hintaisiksi kapistuksiksi ovat kyllä palvelleet ihan koko rahan edestä ja uusien hankkiminen alkoi tuntua ajankohtaiselta.

Havaitessani chapsieni pitkäikäisyyden kesällä aloin miettiä, millaiset haluaisin seuraavaksi. Melko pian tulin siihen tulokseen, että haluan jalkaani ihan oikeaa nahkaa olevat, sellaiset, jotka on helppo pyyhkäistä puhtauksi ja ovat samalla hieman tyylikkäämmän näköiset kapistukset. Unohdinkin koko hankinta-aikeeni jo hetkeksi, kunnes sain sähköpostiini Hööksin mainoksen chapsien ja saappaiden alennuksista ja päätin mennä kurkkaamaan, sattuisiko jotakin sopivaa osumaan kohdalle.

Muuhun hieman pyöreään kroppaani nähden omistan kohtalaisen kapoiset pohkeet, mutta sovitellessani kaikenmoisia vermeitä jalkaani sain pian huomata, että sääreni on todella lyhyt.Tämä aiheutti enemmän harmia kuin olisin osannut kuvitellakaan, ilmeisesti Amara-chapsien ostaminen kävi aikanaan liian helposti! Lähes kaikki nyt sovittamani chapsit olivat aivan liian pitkiä (paitsi koossa S, joka on auttamatta minulle aivan liian pieni). Ne tulivat niin pitkälle, etten saanut jalkaani kunnolla taivutettua. Myyjä ystävällisesti esitteli erästä joustotonta merkkiä, jossa pituus olisikin ollut ihan passeli, mutta alaosastaan tuo asuste oli tehty jollekin nilkan turvotuksesta pahasti kärsivälle; meikäläisen koipia olisi mennyt siihen kevyesti puolitoista. Etsintä siis jatkui.

Horzen sivuja selailin ennen myymälävisiittiä ja muuan tuttu suosittelikin leveällä joustolla olevia Horzen minichapseja. Arvioin sopivaksi kooksi minulle M:n ja nettisivu kertoi kyseisen koon olevan tässä mallissa 39 cm pitkä, juuri sopiva (isossa osassa tuo mitta tuntuu olevan 41 cm, kun puhutaan M-L koosta). Köröttelin yhtenä päivänä Horzeen sovittamaan näitä vermeitä, joita pidin melkeinpä viimeisinä mahdollisuuksinani helpostihankittavien ja edullisten minichapsien luokassa. No, nehän olivat sopivat. Hauskaa toki oli se, että kokoani ei ollut liikkeessä mustana, vaan sovittamani kappaleet olivat ruskeat. Ruskeat eivät tokikaan käyneet laatuun, joten tallireissun jälkeen näpyttelin myyjän kehotuksesta itseni Horzen verkkokauppaan ja tilasin sitten ne toivomani mustat. Hieman erikoista palvelua, ehkäpä, sillä myyjä ei missään vaiheessa vinkannut, että ne voisi tilata myymälään. Helpomminhan tämä näin toki minulle kävi, mutta asiakaspalvelua työkseni vuosikaudet tehneenä tuntui oudolta, etten saanut tässä asiassa vaihtoehtoja.

Viime keskiviikkona hain vihdoin pakettini postista pääsin kokeilemaan uusia tukimia jalkoihini. Äheltäähän niiden kanssa toki sai, kun uutuuttaan eivät ole vielä yhtään päässeet venähtämään, mutta pienen taistelun jälkeen sain ne jalkaani ja olin oikein tyytyväinen niiden ulkonäköön. Nyt olen muutamaan otteeseen niillä ratsastellut ja vasen meneekin jo kiinni ihan näppärästi. Oikeaa venyttelen suosiolla vielä hetken hissukseen. Oikein mukavilta ovat tuntuneet, joskin nyt kenkäni näyttävät auttamattoman vanhoilta ja likaisilta aina.

Uudet pökät, uudet chapsit, uusi hevonen? No ei sentään, tämä on se lainattu.

Seuraavaksi hankintalistalla alkaisi olla uudet kumisaappaat, sillä ne, joilla ratsasteluakin aloittelin, alkavat olla jo melko kärsineet, joitakin viiltoja ovat saaneet kärkiinsä ja pohjat tuntuvat hieman turhan liukkailta kulumisen vuoksi. Ne ovat myös aina olleet koipiini hieman liian isot, sillä äiti osti ne aikanaan meikätytön ollessa vielä ala-asteella ja niissä on edelleen kasvunvaraa yhden kokonaisen numeron verran. Tallilla märissä hommissa ne menevät vielä ihan hyvin, mutta oikean kokoiset voisivat olla näppärämmät.

Lainaratsusta ja viikonlopun muista kuulumisista lisää myöhemmin.