Viikonlopun ohjelma ja satula(ttomuus)pohdintaa. Hjälp!

Lauantaina tapasin toistamiseen puolen vuoden sisään ystäväni, jonka kanssa olemme jälleen alkaneet olla jälleen yhteyksissä seitsemän vuoden hiljaisemman yhteydenpidon jälkeen! Ystäväni asustaa Varsinais-Suomessa ja koska päätin saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kävin tietenkin menomatkalla moikkaamassa Vessiä.

Mentiin tovi kentällä ja voisi sanoa, että meno oli suht siedettävää, vaikkakin pollelta virtaa olisi kyllä löytynyt. Hetkittäin se kulki varsin rentonakin, mutta rauhallisena kuitenkin oikeastaan koko ajan ja se tuntui nyt minusta tärkeimmältä. Nappasin hieman videota, kun halusin nähdä miten polle ravaa.

Ex tempore -ratkaisuna päätinkin jäädä ystäväni luoksi yöksi ja ajelin sieltä sunnuntaiaamuna sitten suoraan tallille. Tämä oikeastaan olikin varsin fiksu ratkaisu, sillä säästin kohtalaisesti menovettä, kun en ajellut ees taas kotiin saakka.
Tallilla puuhasin ensin hieman tallitöitä ja siivoilin Vessin ja sen tarhakaverin karsinat. Sitten päästiinkin itse puuhaan...

Oltiin nimittäin suunniteltu Vessin vuokraajan ja vakituisen maastoilukaverini kanssa kimppamaastoa tälle päivälle. Vessi pääsi reissuun vuokraajansa kanssa, minä otin suokkitamma Tirpan ja kolmas seuralaisemme ratsasti "näen pieniä vihreitä miehiä" -suokkitammalla, jota Tytiksikin kutsutaan.
Reissu oli sinänsä melko ainutlaatuinen, sillä kukaan meistä ei ollut koskaan aiemmin tehnyt maastolenkkiä sen hetkisellä ratsullaan ja minä esimerkiksi en ollut ollut koskaan letkan ekana ratsukkona, Vessi kun tosiaan tykkää ennemmin olla jonon hännillä. Itse jännitin ehkä eniten sitä, miten märkä maastoreittimme mahtaakaan olla. Vaikken Tirpalla ollut maastossa mennytkään, se on silti erittäin usein ollut ratsastuskaverini pollena ja tiesin jo kokemuksesta sen inhoavan vesilätäköitä ja hyppivän herkästi niiden yli. Olin ihan varma, että jos kunnon hyppy tulee, minä maistan mutaa! No, tiet oli melko kuivia, saatiin kierrettyä valtaosa lätäköistä ja sen yhden hypyn pysyin kyydissä ihan mallikkaasti. Tehtiin ehkä puolisentoista tuntia pitkä rento tallustelulenkki, jonka loppuun tosin Vessi aiheutti muutaman sydämentykytyksen kuskilleen. En letkan kärjestä ihan tarkkaan nähnyt, mitä takana tapahtui, mutta ohittaessamme naapuritallin hevostarhaa, innostui tarhan asukki häntä pystyssä jolkottelemaan tarhansa reunaa meidän vieressä. Kyllä se usein muulloinkin on siinä jolkotellut, muttei ihan yhtä pörheänä ja tällä kertaa se innosti sitten meidän tammat hieman reippaampaan vauhtiin. Tirppa meni jokusen askeleen ravijolkotusta ja Vessi perän pitelijänä ilmeisesti kuumui hieman ja tarjosi jonkin sortin steppausta. Yhtenä kappaleina selvittiin kuitenkin koko porukka takaisin tallille. Ei tainnut meitä kirkkailta huomioliiveiltä ja -loimilta hirviksikään onneksi luulla!

Tykkään itse tästä lainasatulasta (Kieffer Garmisch) kovin, siinä on mielestäni hyvä istua ja tuntuu, että istun paljon vähemmän etukenossa tuon satulan kyydissä. Vessille tämäkään satula ei ole sopiva ja se on tiedossanikin. Sunnuntaisella maastolenkillä se jälleen viskeli päätään, tosin tällä kertaa vasta hieman myöhäisemmässä vaiheessa kuin mitä yleensä. Pyrin nyt ratsastamaan heppaa mahdollisimman vähän, jottei epäsopiva satula kipeytä sitä entisestään. Tämä juttu on kuitenkin hieman kaksiteräinen miekka. Jos nimittäin pollea ei taivuttele selästä käsin, se on hetkessä kömpelö kuin rautakanki. Yritän siis löytää jonkin kultaisen keskitien, kunnes saadaan sopiva penkki. Tärkeintä tietenkin olisi löytää satula, joka olisi sopiva hevoselle, jotta tästä ongelmallisesta kierteestä päästäisiin. Muutamia kokelaita on jälleen luvassa ja raportoin niiden sopivuudesta sitä mukaa, kun ehdin niitä selkään heitellä.

Piti vielä kommentoida muutama kirjoitus sitten epäilemääni satulahuijausasiaa. Tilanteessa oli niin monta hämärää pikku osasta, etten ole täysin vakuuttunut siitä, että myyjällä oli puhtaat jauhot pussissa tässä asiassa. Sain kuitenkin maksamani rahat takaisin, joskin viiveellä ja useiden (teko)syiden kertomisen jälkeen. Jokatapauksessa sen suhteen kaikki hyvin.

Edustuskuva.

Olen hieman kahden vaiheilla siitä, onko hevosella kannattavaa hömpötellä menemään ilman satulaa (vaikka paksumman huovan kera) niin kauan, kunnes sopiva penkki saadaan vai ratsastellaanko ennemmin tuolla välttävällä väliaikaisratkaisulla. Toistaiseksi olen perustellut satulatta ratsastamista vastustavan ajatukseni lähinnä hevoseni selän kipeyteen ja istuinluiden ja okahaarakkeiden hankauksesta toisiaan vasten sekä painon jakautumattomuuteen. Toisaalta sitten taas ainakin satunnaisesti kokeiltuna satulatta Vessin meno on varsin rauhallista ja se venyttää mielellään käynnissä eteen-alas (no kai nyt, kun ei satula paina säkään kiinni).
Vähän mielipiteitä ehkä tästä kaipaisinkin, joten sanallista arkkua on lupa availla nyt ihan erityisesti!