Perjantaina käväisin tallilla ja tarkastelin satulaamme melkeinpä suurennuslasin kanssa. Ratsastin ilman huopaa ja karvaa, sitten taas karvan kanssa. Tamma liikkui paremmin pelkkä satula selässään, vaikkakin satula painoikin selkeästi liian lähelle säkää. Päättelin, että karva hankaloitti sen liikkumista jonkin verran, sillä kompastellessaan pelkkä satula selässään se vaikutti saavan jalat ketterämmin alleen. Tallinpitäjän kanssa tunnusteltiin satulaa vielä yhteistuumin ratsastuksen jälkeen ja todettiin, että kyllä se mokoma vain toppauksen tarpeessa on. Penkki saikin lauantaina kyydin hänen mukanaan Ypäjälle, jossa se topataan uudelleen ja tsekataan erityisesti, että säkätilassa piisaa täytettä. Penkkihän topattiin vuosi sitten keväällä sen jälkeen, kun sen ostin. Tähän toppaukseen en myöhemmin ollut täysin tyytyväinen ja mielessä olikin, että satula pitäisi laittaa jossain vaiheessa kuntoon. Se aika oli nyt.
Toppauksen ajaksi sain käyttöömme lainasatulan tallin toiselta hevoselta. Kuka muistaa koulusatulan, jonka päällä istuen osallistuin muutama viikko sitten koulukisoihin? Jep, kannatti tehdä siihen tuttavuutta silloin, sillä kyseinen satula on käytössä Vessillä nyt parin viikon ajan. Täysin sopiva ei ole sekään, aavistuksen verran liian leveä, mutta ehdottomasti paremmin säkätilaa omaava. Kieffereitä molemmat. Selkeästi hyvä merkki meidän megasäkäeläimelle.
Lauantaina tyyppasin lainasatulan selästä käsin. Nappasin mukaan kamerankin videota kuvaamaan, mutta harmi kyllä tallennus loppui jo ekojen ravien aikana.
Vessi ihmetteli alkuun uutta satulaa ja raviin siirtymisissä se tuntui melkein säikähtävän pohkeitani. Satula tuntui varsin kivalta istua, mutten ollut siinä vielä ihan kotonani ja näyttää siltä, että istun koulusatulassa kuin se olisi yleispenkki. Olen kuitenkin tyytyväinen, että käytössämme on varasatula toppauksen ajan. Ratsastuksen jälkeen hieroin hieman pollea kevyesti Arnikan kera, tuskinpa siitä haittaakaan on.
Tänään maanantaina palasin kesälomaltani töihin. Totuttelemista on tässäkin arkirytmissä jälleen ja pelkään hieman käteni kuntoutumisen puolesta. Toivotaan kuitenkin, että kaikki menee hyvin jatkossa. Hieman tavallaan harmittaa kesän loppuminen ja arkeen palaaminen, koska se merkitsee varsin pian sitä, että valoisalla säällä ratsastamisesta on turha haaveillakaan paitsi viikonloppuisin. Olen kyllä aikeissa tiedustella mahdollisuutta pieneen järjestelyyn töissä, jotta saisin yhtenä päivänä viikossa talvenkin ajan niin halutessani käväistä selässä valoisaan aikaan. Saa nähdä, onnistuuko tuo, sitten kun sen ehdin puheeksi töissä ottaa.
Tänään oli vuokraajan päivä ja ajelenkin todennäköisesti huomenna rakasta tammaa jälleen moikkailemaan. Loppuviikon ohjelmassa olisi lisää satulaan tutustumista, mahdollisesti juoksutusta ja torstaina ratsastustunti, jota odotan hieman sekavin fiiliksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ethän arkaile jättää kommenttia, jos siltä tuntuu!
Voit myös lähettää sähköpostia
vasterbopainting@gmail.com