Hamsterikuumetta

Näin yksi yö unta hamstereista ja sen jälkeen ne eivät olekaan jättäneet meikänaista hetkeksikään rauhaan. Olen muistellut omia rakkaita edesmenneitä karvapörröjä ja todellakin haluaisin pikkutuhisijan jälleen iltojani ilahduttamaan. Hamsteri on söpö pikku lemmikki, jonka puuhia on hauska seurailla, mutta joka ei kuitenkaan vaadi ihan mielettömiä omistajaltaan. Siksi uskon, että sellainen sopisi jälleen minunkin elämänmenooni, tallireissujen ja koiralenkkien oheen.

Oodi

Ensimmäinen hamsterini oli syyrialainen hamsteri nimeltään Oodi. Oodi tuli minulle asuessani vielä Tampereella, alkuvuodesta 2006. Se oli syntynyt edellisen vuoden syyskuussa, joten ei ollut ihan pikkumuksu enää. Tämä oli varsin veikeä kaveri, mukava tapa tutustua näihin pikku söpöläisiin. Muistan elävästi, miten naureskelin sen tavalle kuljetella herkuksi saamiaan maapähkinöitä pitkin terraariotaan ja kuinka sitä kiukutti, kun se ei saanut pähkinää mahtumaan pesäkopin oviaukosta sisälle!

Oodi oli tähänastisista hamstereistani eniten yöpersoona, sitä harvemmin näkyi ennen iltakymmentä. Muutettuani pk-seudulle Oodi seurasi toki mukana.

Vuoden 2007 alkupuolella huomasin sillä kainalon lähellä herneenkokoisen patin. Patti ei tuntunut aralta ja se oli varsin kiinteä, eikä tuntunut haittaavan hamsteria mitenkään. Pikkuhiljaa se alkoi kuitenkin laskeutua kohti Oodin mahaa, samalla kasvaen. Olimme lähdössä kesälomareissulle viikoksi ja olin huolissani siitä, että patti kasvaisi tai ehkä jopa puhkeaisi Oodin möngerrellessä terraariossaan. En halunnut jättää patin tilannetta lomahoitajan huoleksi, joten Oodi lopetettiin ennen lomamatkaamme, kun ikäkin sillä alkoi jo vähän painaa. Kuollessaan Oodi oli miltei 2-vuotias.

Harald

Toisen hamsterini, Haraldin (Soundlover's Asteroid) hankin jonkin aikaa Oodin kuoleman jälkeen. Se oli ehkä aavistuksen edeltäjäänsä arempi kaveri, mutta erittäin suloinen pikkuystävä sekin. Harald ei ollut ihan niin yökyöpeli kuin Oodi, vaan esittäytyi välillä päiväsaikaankin. Se asusti terraariossaan silloisen asuntoni "eläinhuoneessa" ja mennessäni hoitamaan kaneja, se usein kaivautui pesästään kipittelemään seurakseni. Harald kuoli luonnollisen kuoleman oltuaan minulla muutaman vuoden.

Ron

Kolmas hamsterini, Ron (Soundlover's Harry Potter) saapui minulle samasta hamsulasta kuin edeltäjänsäkin. Olin ollut muutaman kuukauden hamsuttomana tämän pikku hurmurin saapuessa luokseni syksyllä 2009. Olin mieltynyt tämän hamsulan rakkaudella kasvatettuihin pikkuotuksiin nähdessäni niitä jo Haraldia noutaessani ja oli melko selvää, että myös Ron saapui minulle sieltä.

Ron oli varsin seurallinen tapaus. Huomatessaan minun puuhaavan jotain päiväsaikaan sen terraarion luona, tuli se usein moikkailemaan. Elämänsä ehtoopuolella poika sai jonkinmoisen iho-ongelman, sille tuli kaljuja laikkuja ja se oli välillä varsin hurjan näköinen tapaus. Käydessäni eläinlääkärissä toisen lemmikkini kanssa, myös Ron sai hoitoa ja lääkekuurin ja karva kasvoikin tuota pikaa takaisin. Joitakin kuukausia tämän hoidon jälkeen Ron kuitenkin löytyi terrastaan ikiuneen nukahtaneena, hieman yli kahden vuoden iässä lokakuun 2011 lopussa. Tätä olin osannut jo odottaakin, sillä hamsteri vaikutti jo hieman vanhalta eikä aina enää tullut esille, kun sen terrassa kolistelin. Tuolloin uuden hamsterin hankkiminen ei ollut ajankohtaista, joten myin Ronilta jääneet tavarat eteenpäin.

Välillä kuitenkin ikävä pikkuötöjen pariin nostelee mielessäni päätään. Rottia en enää halua, sillä en jaksa niiden alituista sairastelua. Hamstereissa mielestäni hyvä puoli on se, että ne ovat yleensä melko terveitä ja poistuvat tästä maailmasta "saappaat jalassa". 

Inkan viimeisten elinkuukausien aikana tuumin, että pieni hamsteriperheenjäsen olisi kovin kiva taas, mutta ajattelin, että sellaisen aika on aikaisintaan sitten, kun Inkaa ei enää ole. Silloin en tosin tiennyt, että Inkan loppu on niinkin lähellä. En halua enää kovin montaa hampaallista ystävää samanaikaisesti ja hamsterit ovat minulle aina olleet pieniä suloisia kodin maskotteja, niitä en edes haluaisi kerralla useampaa kuin yhden. Toki, kun kiinnostukseni kohteena ovat nimenomaan syyrialaiset hamsterit, vaatisi useamman hamsterin pito jokaiselle omat asumuksetkin ja veisi paljon enemmän tilaa. Roborovskit ovat mielestäni varsin suloisia, mutta luulen silti haluavani hieman muhkumman hamsulaisen iltojeni ratoksi.

Tällä hetkellä aika tuntuisi ihan otolliselta hamsterille, mutta Juho kaivannee vielä hieman pehmittelyä. En tosin ymmärrä, kuka näitä pieniä söpöliinejä voi vastustaa! Seuraavan hamsterini toivon kuitenkin olevan hieman eri värinen, pikavilkaisulla nämä näyttävät silmääni liian samanlaisilta.

Oodi sanoo moi!