Mitä meille kuuluu?

Kuva kesältä 2012, fiilikset tosin juuri samanlaiset...

Sama päivityksetön linja jatkuupi edelleen. Kelit on olleet melko kosteat, enkä ole viitsinyt ruinata mukaan kuvaajaa tai kastella kameraani kentän laidalla syyssateissa. Kenttäkin on ollut kohtalaisen märkä ja ajoin siksi liukaskin.
Viime viikko meni myös hieman puolikuntoisena, eikä paljon kerrottavaa ole siksikään. Tiistaina raahauduin lääkäriin jonkinmoisen flunssanpoikasen vuoksi. Olin herännyt aamuyöstä järkyttävään oloon ja edellisellä viikolla alkanut väsymys ja kolotus vain pahensi fiilistä. Monta päivää menikin pääosin lepäillessä, päiväohjelmani sisälsi suurinpiirtein nukkumista, syömistä, lyhyttä koirien ulkoilutusta, nukkumista... Joskin pääsin yhtenä päivänä tallikaverin kanssa tekemään rennon maastolenkin ja se teki todella hyvää niin minulle kuin Vessillekin. Tammalla olikin melko vapaa kulunut viikko, sillä myös vuokraajan perheessä oli syyssairastelua. Vessille nuo levot eivät yleensä tunnu tekevän pahaa ja samalla linjalla jatkettiin nytkin. 

Lauantaina käväisin tallilla ja ajattelin liikutella heppaa maastakäsin. Halusin hieman vielä säästellä itseäni, kun olin kuitenkin vasta perjantaina palannut takaisin töihin enkä kokenut olevani ihan priimakunnossa. Taluttelin alku- ja loppukäynnit pikkuteillä kevyesti ja välissä juoksuttelin tammaa tovin kentällä. Vessi oli selkeästi ilahtunut siitä, että muutaman päivän toimettomuuden jälkeen joku saapui sen luokse ja sen kanssa puuhailemaan. Se oli niin iloinen kohtaamisesta, ettei muistanut edes hamuilla pudonneita lehtiä suuhunsa, kun hain sen tarhasta. Hyvin tavatonta!
Hepan liikutuksen lisäksi siivoilin myös hieman meidän kaappia ja järkkäiltiin tallinpitäjän kanssa meidän kuivaushuone uuteen uskoon. Nyt mahtuu kosteat loimet kuivumaan ja raivattiin vähän tilaa kosteille ihmisvarusteillekin!

Sunnuntaina rohkenin sitten hieman selkäänkin. Ja hyvä, että rohkenin, Vessi oli nimittäin ihan tajuttoman upea! Kentällä oli samaan aikaan menossa tyttöjen tunti, joten touhusin alkuun käynnissä hyvän tovin. Yksi päivä kesäisiä kuvia katsellessa huomasin, että pohkeeni tuppaa olemaan irti hevosesta ja keskityinkin sunnuntaina eritoten siihen, että pohkeet olisivat oikeasti kiinni hevosen kyljissä. Joskus, jos heppa on liian säpäkkänä, teen jotenkin luonnostani sen virheen, etten pidä jalkoja siinä kiinni. Tamma kun muutenkin oikoisi kulmatkin suoriksi kentällä välillä, on tämä entistä typerämpää! Nyt kuitenkin muistin pitää pohkeet siellä, missä niiden kuuluukin olla ja olipas sitten ihme, että hevonen meni sinne, minne halusinkin sen menevän. Ravailin myös hetken ja Vessi oli kertakaikkisen upea. Sillä ei ollut kiire mihinkään, se ei kiihdyttänyt missään kohtaa ja ravasi oikeaan kierrokseenkin melko maltillisesti. Pärski tyytyväisenä ja pysyi tuntumalla todella hienosti ja kerrankin oikeasti polki alleen! Olisin voinut istua selässä vaikka miten ja kauan, mutta valitettavasti sade keskeytti ridatuokioni. Olin tarkoituksella jättänyt Rainlegsit talliin, sillä ne tuppaavat ravaillessa valahtamaan hieman reisieni alle ja saavat aikaan turhan liukkaan fiiliksen. Koska olin hieman kipeä edelleen, en halunnut kastua ja siirryinkin sitten loppukäynteihin. Vessi sai kyllä paljon kehuja ja taputuksia ja vaikuttikin sitten hyvin tyytyväiseltä suoritukseensa sekin.

10/2013 ja kaipaamani kuiva kenttä!
Romaani hieman valahtanut, en osannut tuolloin kiskoa sitä tarpeeksi oikeaan kohtaan vielä.

Harmikseni on todettava, etten ole vieläkään täysin terve. Huono olo on tehnyt paluutaan jälleen hiipien ja tänään sain lääkäriltä kuulla omaavani ilmeisesti jonkinsortin virustaudin. Tauti ei nosta kuumetta vaan pikemminkin laskee ruumiinlämpöni liian alas ja se aiheuttaa kuumeenomaisen huonon olon sekin. Sain kehotukseksi levätä pari päivää ja käydä kävelyillä (tarkoitti kai, että saisin hieman raitista ilmaa ja liikettä), onneksi on nuo koirat sitä puolta hoitamassa. Ja loppuviikosta suuntaan varmaankin jälleen tallille. Sormeni syyhyäisivät niin päästä jälleen ratsastamaan, mutta koitan hillitä itseni ja lepuutella nyt muutaman päivän ensiksi. Vessi saa liikuskella nyt vuokraajansa kera ja minä parantelen sen aikaa. Aavan korvat ovat muuten jo varsin hyvällä mallilla, toivottavasti mäkin toivun perässä.

Sellaista kuuluupi meille tällä erää. Toivottavasti pian pääsen päivittelemään kuulumisia uusien uutisten ja ratsastuskuvien kera!