Mitäänsanomaton viikko

Tylsiä kuulumisia luvassa tämän päivityksen verran.

Aavan korvatulehdus alkaa olla hieman parempaan päin. Korvat eivät enää näytä niin pahoilta, eikä pään ravisteluakaan ole ilmennyt enää samassa määrin. Tytön antibioottikuuri jatkuu kuitenkin vielä pari viikkoa, sillä nämä pöpöt on kuulemma viheliäisen pitkiä ja eivätkä ne usein nujerru lyhyemmällä hoidolla. Toivotaan, että paraneminen jatkuu samaan malliin, eikä huuhteluoperaatioon jouduta.

Tämän viikon ohjelmaan on mahtunut ratsastusta ja juoksutusta. Tiistaina rakas mieheni antoi auton käyttööni koko päiväksi, joten käytyäni ensin töissä, ajoin iltapäivällä vielä valoisaan aikaan suoraan tallille. Olisipa tuollaisia mahdollisuuksia useammin! Tuntui, että sain asioita ihan erilailla aikaiseksi, kun olin töissä jo seitsemältä, tallilla neljältä ja illalla seiskalta sitten jo ruokapöydän ääressä maistelemassa itse kokkaamaani päivällistä.
Ratsastelin hämärtyvässä iltapäivässä jonkin aikaa, mutta tamma oli melko virtaisa, eikä kovin mukavaa kyytiä tarjonnut. Tallin kenttä on suhteellisen märkä ja hieman liukas ja vauhdilla paahtaessaan tammalla on riski mennä nurin, joten kuskia vauhti hieman jännitti. Omien liikutusteni lisäksi vuokraaja kävi keskiviikkona ja perjantaina ratsastamassa, joten kurassa seisoskeluksi tämä viikko ei ole ainakaan hevosen kohdalla mennyt.
En tiedä, johtuuko se vain syksystä, mutta tamma on viime aikoina ollut melko virtaisa. Sillä ei ole ollut varsinaisesti pöllöenergiaa eikä se ole ollut erityisen säpsynäkään, mutta vauhtia on menossa piisannut, ravaaminen olisi aina huisin kivaa ja kulmatkin se tahtoisi vain vetää suoriksi.
Sovittiinkin tallinpitäjän kanssa, että vähennetään Vessiltä väkirehua hieman, kunnes saadaan meno hieman tasoittumaan. Liikuntaakin on lisätty, joten jossakin vaiheessa touhun pitäisi kaiken järjen mukaan rauhoittua. Pelkästään ratsastamalla en kuitenkaan usko tilanteen talttuvan, sillä liukkaalla kentällä höyryjen päästelyssä on omat riskinsä, eikä meno todellakaan viime aikoina ole ollut kuskeille kovin miellyttävää. Olen myös varailemassa tammalle hierontaa, sillä uuden satulan myötä se on alkanut kulkea hieman erilailla ja olen huomannut jumeja, joita tuskin itse saan hieromalla auki. Niskassa yhden nikaman kohdalla tuntui selkeä jumi sitä torstaina hieroskellessani ja selkä on myös ajoittain vaikuttanut hieman aralta. Toivotaan, että saadaan hieroja suht pian paikalle, jotta jumit aukeaa ja hevonen voi alkaa käyttää selkäänsä entistä paremmin. Pieni pelko takaraivossani toki on siitä, että vauhti ja jumit viittaisivat uuden satulan epäsopivuuteen. Kuitenkin hevonen on tarjonnut välillä hienompaa liikettä kuin koskaan aiemmin, joten en ole ihan valmis vielä heittämään kirvestä kaivoon.

Perjantaina kävin vihdoin tutustumassa hieman yli kuukausi sitten kotikaupungissani avattuun Hööks-myymälään. Se ei ole kovin lähellä kotiani eikä edes minkään loogisen reittini varrella, joten kun iltapuhteiksi lähdettiin miehen kanssa hieman autoilemaan ja sille suunnalle päädyttiin, oli visiitti ihan pakko tehdä.
Mielestäni en edes tarvinnut yhtään mitään, mutta valikoimaa katsastaessani kekkasin muutamia päiviä sitten miettineeni toisien putsien hankintaa. Näin syksyisillä märillä keleillä ratsastettaessa putsit eivät millään ehdi yhdesä yössä kuivua ja tuumasinkin, että jos meillä on niitä kahdet, ehtivät ne ehkä vuorotellen kuivuakin välillä. Niinpä sitten ostin tuollaiset tekonahkaiset, joita harmikseni oli liikkeessä ainoastaan ruskeina. Ainakin lauantaina ratsastellessa ne tuntuivat ihan kelvollisilta kapistuksilta.

Sunnuntaina olikin vuorossa tallihommat. Oli varsin epäkivaa huomata ensimmäistä karsinaa siivotessani, että käsi vihoittelee. Varsinkin, kun tietää, että kesken olevan karsinan jälkeen on vielä kymmenen kokonaista jäljellä. Onneksi kipu helpotti, kun sitkeästi vain jatkoin siivoamista. Toivotaan, ettei käsi ala äityä pahemmaksi, en jaksaisi jatkuvaa kipua.

Tallihommien jälkeen irtojuoksuttelin Vessin. Vaikka ratsastaessa energiaa olisi muille jakaa, ei se silti juoksutellessa viitsisi juosta, vaikka pyydetään. No, kyllä Vessi isoimmat höyryt päästeli, kun hieman kehotin ja lopuksi vielä ravaili nätisti kierros tolkulla kenttää ympäri. Oikeastaan se oli melko huvittava, kun ravaili uraa pitkin rentoa ja rauhallista vauhtia, eikä kuunnellut laisinkaan, kun yritin sanoa sille, että saa kyllä lopettaakin. Josko se nyt olisi vuokraajan kanssa hieman yhteistyöhaluisempi huomenna, kun on isoin puhti poissa, toivotaan!

Aamutallin ja juoksutuksen jälkeen suuntasin heppatavarakirppikselle jeesimään tallikavereita tavaroiden myynnissä. Ostin itse yhden varsin edukkaan pannan koiralle ja sen lisäksi sain lahjoituksena muutamat käytetyt putsit ja myös jalkaremmit sadeloimea varten. Nyt on ainakin putseja vaikka joka päivälle, joten ehkä löydetään aika-ajoin jotkut kuivatkin jalkoihin! Olin pukeutunut hieman liian köykäisesti ja päästyäni kotiin 11 tunnin tallireissulta, suuntasin suoraan lämpimään suihkuun ja lämpimien vaatteiden sisään sulattelemaan kylmästä kipeytyneitä jäseniäni. Täytyy toivoa, etten vilustuisi. Toisaalta, jos on pakko tulla kipeäksi, teen sen mieluiten nyt, kun ei ole ohjelmaa alkavalle viikolle. Pitäkää silti peukkuja, että pysyisin vielä terveiden kirjoissa!