Action!

Vietin kuun alussa syntymäpäivääni, kolmattakymmennettänensimmäistä sellaista. Itse päivä kului kotosalla miehekkeen (ja koirien) kera, sillä halusin tällä kertaa pyhittää merkkipäiväni ihan vaan oleilemiseen, enkä tehdä yhtään mitään merkityksellistä.

Tämänvuotinen syntymäpäivälahjani yllätti minut ihan yhtä tehokkaasti kuin viimevuotinen järjestelmäkamerahankintakin. Mieheni oli hankkinut minulle lahjaksi actionkameran, jonka voi kiinnittää erikseen hankittavilla vermeillä esimerkiksi kypärään, erilaisiin telineisiin, rintaremmillä rintaan... Mihin nyt ikinä keksiikään (mieheni mielestä kamera olisi hauska kiinnittää kilpikonnaan ja seurata sen kipittelyä asunnossa...). Juttelin jo kaverin kanssa, miten tämä pitäisi ehdottomasti tyypata esteillä.

Saamani kamera on siis Sony HDR-AS15 ja siihen saa tarvittaessa kiinnitettyä myös kamerajalustani, mikäli haluan esimerkiksi kuvata kätevästi omaa ratsastustani kentän laidalta käsin. Kameraa suojaa muovinen, vesitiivis kotelo, joten kuvaaminen onnistuu kehnommallakin säällä (tai märemmissä aktiviteeteissä pinnan alla). Kameran laajakuvalinssi mahdollistaa sen, että kuvaan saa mahtumaan esimerkiksi miltei koko kentän ongelmitta. Zoomata sillä ei voi, mutta ainoa oikea miinuspuoli on se, ettet oikeastaan tiedä, mitä olet kuvannut ennenkuin purat tallenteen koneelle. Tai no, kyllähän kännyköihin saa sovelluksia, joilla kuvaa voi katsoa reaaliaikaisesti. Minun kapulani ei vaan ole näitä edistyneempiä malleja, joten moinen luksus jää vain haaveeksi.

Muistanette valokuvapläjäyksen muutaman viikon takaa. Sen, jossa Vessi loppujen lopuksi revitteli juoksuttaessani sitä kentällä. Muutamassa kuvassa pilkahtaakin tuo kamera jalustoineen siinä taustalla. Kamera itseasiassa kuvasi koko session myöskin omalta paikaltaan, tässä hieman maistiaisia.

Testasin jo viime viikolla kameraa maastolenkillä, mutta silloin kohdallemme osui hieman teknisiä vaikeuksia. Tiistaina käpöteltiin tallikaverin kanssa pieni lenkki ja nappasin hieman kuvaa lumisen aamulenkkimme varrelta. Toverin luvalla sen nyt julkistan, joten tässä päälle kuuden minuutin pläjäys tiistaiaamulta. Luvassa ei todellakaan ole vauhtia eikä vaarallisia tilanteita.

Tätä koostaessa vastaan tuli pieniä teknisiä ongelmia äänen kanssa ja pätkä loppuu kuin seinään, mutta ei anneta niiden häiritä. En uskaltanut enää alkaa säätää, ettei koko touhua joudu aloittamaan alusta ohjelman seotessa ties kuinka monennetta kertaa. Jos saisin hieman paremman editointiohjelman käyttööni, olisi tämäkin puuha hieman helpompaa. Aina välillä huvittaa se fakta, että olisin kuitenkin koulutukseni puolesta varsin oppinut editoimaan (suoritin näyttötutkintonikin liikkuvan kuvan parissa), mutta harvemmin jaksan moisesta touhusta kiinnostua tai siihen panostaa. Pitäisi ehkä hieman yrittää, että pätkiä olisi kivempi katsella. 

Tämmöisiä ikuistamistouhuja siis tällä kertaa! Kertokaahan, jaksaako tälläistä tallustelua aika-ajoin katsella, vaikka ne vauhdit kuvasta puuttuvatkin? Voisin tosin koittaa sijoitella meitä jatkossa hieman niin, ettei kaverin selkä olisi kuvassa koko aikaa.