Viikon kuulumisia ja talviset poseeraukset

Vessin naama on kyllä mun naamaa nätimpi, mut kiitti silti!

Viime viikolla saatiin vihdoin kunnon talvi tänne eteläänkin! Sunnuntaiaamuna tein tallihommia ja niiden perään liikuttelin Vessin kevyesti kentällä. Se oli jäätynyt ikävän koppuraiseksi, joten päästiin menemään vain käyntiä. Tuntuu ihan hirmuisen epäreilulta, että juuri silloin, kun itse haluaisin treenata vähän tehokkaammin, ravailla ja tehdä töitä, ei kenttä anna sihen myöden. Tämän faktan edessä on vain alistuttava, sillä en voi oikein paremmaksi pohjaksi muuttua ja toisaalta aiemmat kurakelit eivät tunnu yhtään sen houkuttelevammalta ajatukselta. Näillä siis mennään ja samalla toivotaan, että lunta tulisi pian sen verran lisää, että pohja olisi taas parempi ratsastaa ja päästäisiin ravaamaankin.

Tiistaina köröteltiin tallikaverin kanssa taas aamutuimaan kentälle. On tullut jo tavaksi, että ruokimme hevoset, loimitamme ja viemme ne ulos. Vessi saa pienen heinämytyn karsinaan muiden syödessä aamuleipiään ja saadessaan takkeja niskaan. Lopuksi haen sen sisään talliin varustelua varten ja lopuksi lähdemme tallustelemaan maastoon papparuunan kanssa. Tiistaina tallille päästyämme lämpömittari näytti -20 ja kieltämättä keli oli melkoisen rapsakka! Kävin aamulla ennen tallille lähtöä kaivamassa untuvatakkini häkkikellarista ja esille oli varattu hieman normaalia enemmän villasukkaa ja muuta lämmintä vaatetta. Kylmä ei lenkillä sitten tullutkaan, vaikka puolisentoista tuntia taaperrellessa jälleen meni. Ainoastaan jalustimet aiheuttivat aika-ajoin hieman viluntunnetta jalkateriin, mutta kun köpöttelin hetkittäin ilman jalustimia, oli olo ihan siedettävä, kiitos kuukausi takaperin hankkimilleni Kuoma-saappaiden. Kun poistuttiin tallilta koti työmaata, näytti mittari enää -14 astetta. Melkein hellelukemat!

Torstaina suuntailin illalla tallille. Tiesin, että ulkona on hieman vilpoista ja että kenttä on melko samanlainen kuin aiemminkin, sillä viileästä kelistä huolimatta lunta ei ollut sen kummemmin sadellut. Oikeassa olinkin, kenttä oli jälleen koppurainen ja joissakin kohtaa siinä oli vaikea kävellä, kun polle ei saanut jalkojaan hetkeksikään tasaiselle. Pakkanenkin hieman paukkui nurkissa ja Vessiä hieman hämmensi moinen ja se olikin hieman säpsynä. Rauhoittui sitten, kun vähän siinä keskityttiin kolmikaarisiin, voltteihin ja pysähdyksiin. Huomasin kuitenkin jo kotoa lähdettyäni, että mun molemmat toppahanskat on jostain syystä kulkeutuneet meille kotiin enkä muistanut ottaa niitä mukaan tallille. Niinpä käpälissä alkoi vilu tuntua puolen tunnin jälkeen, olihan mittarissa kuitenkin -13 lukemat.

Edustavia. Vitsivitsi!

Lauantain talleilu jäi väliin, sillä menimme viettämään äitini luo tupaantulijaiskahveja. Kekkerien aikana ilmeni myös toinen syy yhteiselle kahvittelulle; äitini nimittäin oli nyt, melkein 55 vuoden iässä opiskellut itselleen ensimmäisen ammatin koskaan! Hän oli salannut opintonsa kaikilta muilta paitsi mieheltään (joka oli häntä tähän vuoden rupeamaan kannustanut erityisesti) ja parhaalta ystävältään, joten meille lapsille ja muille läheisille uutinen tuli täysin puskista. Tosin, kutsusta olin haistellut hieman jotain erityistä, mutta sitten olin kuitenkin ajatellut olevan jotain muuta juhlan aihetta. Hienoa tämä kuitenkin, go äiti, ammattitutkinto takataskussa! :)

Tänään sunnuntaina ajeltiin tallille pääasiallisena tarkoituksena napsia muutamia edustavia kuvia minusta ja Vessistä. Tämän postauksen kuvitus on tämän päivän otoksia ja kuten niitä katsellessa voi päätellä, saimme aikaan myös jokusen epäonnistuneemman otoksen, jotka itseasiassa kaikessa pöljämäisyydessään ovat oikeastaan melko sööttejä!

Kenttä oli edelleen koppurainen, mutta kuten kuvistakin näkee, ulkona on ihanan talvista! Koppuraisuudesta johtuen käväistiin siellä pyörähtämässä hetkinen käynnissä ja sen jälkeen suhailtiin pihateillä ees taas jonkin aikaa. Koska kuvat olivat tällä kertaa priorisointijärjestyksessämme ykkösenä, keskityttiin kuitenkin pääasiassa niihin liikuttelun sijaan.

Loppuun vielä hupaisa kuvasarja siitä, miten kuvissa ei aina onnistu. Vessi hokasi ihania ruohontupsuja lumen alta, eikä olis enää malttanu poseerata. Minäkin taisin sitten loppua kohti hieman luovuttaa...

Ihan talvista täällä kyllä on nyt ollut, ei voi muuta sanoa! Toivon ja odotan ensi viikolle lisää lunta, joka mahdollistaisi treenailun vähän paremmin.