Pidän huolta hevosestani (haaste)

Kuuluessani muuan ravuriblogin lukijakuntaan, päädyin haastetuksi kirjoittamaan ajatuksiani hevosen huolenpidosta. Toki tuotepalkintokin lämmittäisi mieltä (ja ehkä myös hevosen ruumiinosia, keraamista kangasta kun on), mutta näitä asioita on hyvä pysähtyä miettimään välillä myös muuten.
Jokaisella on näissä asioissa varmastikin omat näkemyksensä ja prioriteettinsa ja ohessa esitän omiani.Taisin innostua aiheesta vähän liikaakin, mutta minkäs teet. Itse kilpailuun voi tutustua ylläolevaa bannerikuvaa klikkaamalla tai tästä.

Mielestäni hevosen huolenpidon a ja o on hyvä ja tarkoituksenmukainen tallipaikka ja siellä asiantunteva perushoito. Hyvän tallipaikan tunnistanee siitä, että hevosen arki ei aiheuta omistajalleen sen kummempaa päänvaivaa, vaan asiat sujuvat, kuten on sovittu ja omistaja voi luottaa rakkaan eläinystävänsä olevan hyvissä käsissä. Hyvässä tallissa on automaatio, että hevonen saa ravintoarvoiltaan ja laadultaan hyvää korsirehua itselleen sopivan määrän, ei liikaa muttei liian vähääkään. Tälläisessa paikassa on hevosella turvalliset oltavat; se elää tuttujen rutiinien keskellä ilman liiallista vilskettä ympärillään ja lajikumppanien seurassa. Se saa tarhata tai laiduntaa ainakin puolet vuorokaudesta ja viettää aikaansa hevosellisiin tarpeisiinsa sopien loimitettuna. Tallissa sen on helppo hengittää puhdasta ilmaa ja tarhassa se saa piehtaroida sydämensä kyllyydestä ilman, että pumpulikääreet sen ympärillä moisen hevosmaisuuden estäisivät.

Näistä periaatteista koostuu meillä myös Vessin perusarki. Se osa sen päivistä, joka pyörii eteenpäin, vaikka omistaja luuhaisi jossakin ihan muualla. Vaikka edellä luetellut asiat kuulostavat ensialkuun lähinnä fyysisiltä toiveilta ja odotuksilta, ei niiden vaikutusta hevosen psyykeeseen varmastikaan käy kieltäminen. Olen saanut todistaa, miten stressaantunut hevoseni on joskus ollut, kun laumakavereita ei näy mailla halmeilla. Ja miten kummalliselta näyttikään muuan hevonen, joka tavallisena suomalaisena talvipäivänä yritti tarhailla seitsemän loimen alla klipatun turkkinsa kanssa. Yritän taata hevoselleni hevosenmukaista elämää ja minimoida sen epämukavuuden ja stressin kuten kuka tahansa hevosenomistaja. Mielestäni tämä kaikki on hevosesta huolehtimisen perustaa ja muu rakennetaan sen päälle. Toki sopivia varusteita, hevoselle sopivaa liikuntaa tai muita tärkeitä seikkoja ei niitäkään tule unohtaa, mutta ne ovat kuitenkin melko toissijaisia yksityiskohtia, jos hevonen on samaan aikaan nääntymäisillään nälkään tai seisoo postimerkkitarhassaan yksin ja stressaantuneena.

Vaikka hevoseni on lähinnä harrastuskaverin virassa eikä se ole kovassa tai tavoitteellisessa treenissä, olen pyrkinyt järjestämään sille liikutusta ja hoitoa mahdollisimman monelle viikon päivistä. Tavoitteeni on, ettei sillä olisi koskaan peräkkäin kahta vapaapäivää erossa "omista ihmisistä". Ei siksi, että priorisoisin sen liikutuksen jokaisen päivän tärkeimmäksi tehtäväksi vaan siksi, että kaikki sen pienemmätkin vammat tulisi havaittua mahdollisimman pian. Vaikka meidänkin tallillamme on asiantunteva ja pienen tallin etuna kaikki asukkaat huomioiva hoito, voi pieni haava jalassa jäädä helposti muiden rutiinien lomassa huomaamatta. Yleensä silmäilen hevosen pääpiirteittäin läpi jo hakiessani sen tarhasta varustamista varten ja luonnollisesti harjaillessa vieläkin tarkemmin.

Toki hevosen säännöllinen liikutuskin on tärkeää, hevonen jos mikä on luotu liikkumaan. Myönnän ja häpeillen tunnustan usein vaativani hevoseltani aivan liian vähän, osin siitä yksinkertaisesta syystä, etten itsekään osaa paljoa. Vaikka oma tietotaitoni karttuu jatkuvasti, en ole tasostani kovinkaan ylpeä ja tiedän, että hevoseni suorituisi osaavan ratsastajan kanssa paremmin. Toisaalta myös tiedän, ettei oma osaamattomuuteni tee hevoselle myöskään varsinaisesti hallaa, sen kehitys vaan tapahtuu hitaammin kuin mitä se voisi. Epäreiluimpana pitäisin tilannetta, jossa hevoselta vaaditaan enemmän kuin mihin se pystyy. Ja meidän tapauksessa tästä ei varmasti tule olemaan kysymys missään vaiheessa.

Vessi liikkuu hieman tilanteesta riippuen yleensä 5-7 kertaa viikossa jollakin tapaa. Välttämättä sen liikkuminen ei ole erityisen tavoitteellista, sillä näihin liikkumiskertoihin lasken mukaan myös rennot maastolenkit tallikaverin kanssa ja tietenkin kaikki pörräilymme kentällä. Ajoittain (ja kevään mittaan varmasti enenevissä määrin) treenaamme myös hieman enemmän ja yritämme painaa puisiin kalloihimme uusia asioita hautumaan. Pyrin pitämään sen liikunnan monipuolisena ja vaihtelevana joten ainakin kerran viikossa ja mahdollisuuksien mukaan useamminkin poikkeamme metsän tuoksuja haistelemaan. Parhaani mukaan yritän kaikenlaisessa liikkumisessa pitää punaisena lankana rentouden, sillä Vessin kaltainen herkkä olento pitää kyllä huolen siitä, että kieppi on ja pysyy päällä, jos sinne asti päädytään. Pyrin mahdollisimman usein viemään sen tilanteisiin, joissa tiedän voivani kehua sen oikeaa suoriutumista ja jotka ylittävät sen mukavuusalueen vain pikkuisen kerrallaan. Tämän otuksen kanssa matka on päämäärää oleellisempi ja se on syytä pitää mielessä myös treenailun keskellä. Mitä sitten, jos emme koskaan laukkaa yhdessä auringonlaskuun! Jos saisin saldoomme lisättyä joka viikko muutaman askeleen edellisviikkoa enemmän rentoa ravia, olisin tyytyväinen.

Mitä sitten kuuluu arkeemme heinän syömisen, ulkoilun ja liikkumisen lisäksi? Mitä yksityiskohtia hevosenpitoni sisältää?En ole niitä ihmisiä, jotka ostavat kaupat tyhjäksi erilaisista tököteistä ja rehuista ja lisäävät hevosen puuromössöihin yhtä jos toista. Vessi on muutamaa ensimmäistä viikkoa lukuunottamatta minulla olo aikanaan syönyt Peacemakeria. Takana on lyhyt kokeilu Havensin kaurattomasta myslirehusta, josta vaihdoimme kuitenkin takaisin Peacemakeriin. Turvotetun iltamössönsä seassa tamma saa myös kivennäiset sekä päivittäisen annoksensa biotiinia. Tarpeen mukaan se saa muutakin, mutta melko perusasioilla meillä mennään. Olen tällä hetkellä Vessin lihavuuskuntoon melko tyytyväinen. Välillä se on aavistuksen hoikahko, mutta kuten kengittäjämme nimitti, se on "täytetty lämpöinen". Ravimiehen silmään pullero tapaus siis!

Viimekeväisten takasongelmien jälkeen olen ottanut tavaksi kylmätä Vessin takaset aina ravailun jälkeen. Kylmästä kuitenkin harvemmin on haittaa terveemmille jaloille ja samallapa nuo pötköt jaloissa ovat, kun laittelen hevosen tarhauskuntoon ja korjailen varusteet takaisin paikoilleen. Alkujärkytyksen jälkeen Vessikin on tottunut rutiiniin hyvin ja tavallaan kylmäys on sille myös mukava rauhallinen siirtymä työstä vapaalle.

Koska tammalla on ajoittain ollut jonkin verran selkäjumeja, olen viime aikoina käyttänyt sillä välillä kaverilta lainaamaani Back on Track -selänlämmitintä. Olen todennut sen varsin hyväksi kapistukseksi ja oma vastaavaan tarkoitukseen tehty tulisi kyllä todelliseen tarpeeseen. Keraamisiin, lämmittäviin materiaaleihin vannon myös omassa käytössä, sillä olen saanut huomata niiden helpottavan vaikutuksen nivelkipuihini. Voin vaan kuvitella, miten kivalta se tuntuu selkää lämmittämässä myös ratsullani. Olen välillä myös hieronut selkään Arnikaa ja muutenkin hieroskellut hevosta, mutta omien kokemusteni myötä pidän selänlämmintä tehokkaampana ja meille sopivampana vaihtoehtona. Uskon, että vetreämpi selkä helpottaa myös oikeinpäin kulkemista ja oikeinpäin kulkeminen puolestaan helpottaa selän kuormaa. Aika-ajoin meillä on käynyt myös hieroja, mutta aikataulujen ja taloudellisten syiden vuoksi käyntejä on nykyisellään ollut melko harvakseltaan. En väheksy hevosen lihashuollon tärkeyttä, mutta koen, että jokapäiväinen arkihuolto on hierojan satunnaisia visiittejä oleellisempaa. Tärkein kohta hierojan tapaamisessa on oppia tekemään samat asiat itse. Jos kouluttautuminen olisi halvempaa, kävisin varmaan itse opiskelemassa hevoshierontaa vähän enemmänkin, omaksi ilokseni.

Kaikinpuolin meillä huolenpito tapahtuu maalaisjärkeä ja ihan perusasioita hyödyntäen. Less is more, myös tässä asiassa. Tärkeintä on muistaa, että hevoseni ei pysty tekemään valintoja oman hyvinvointinsa eteen, se on minun tehtäväni. Toivon, että suoriudun tästä vastuullisesta tehtävästäni kunnolla ja luvassa on pitkää ikää ja lukuisia yhteisiä kilometrejä!