Perinteitä kunnioittaen tapasimme liikuttaja S:n kanssa sateisena torstaina tallilla. Taitaa olla jo enemmän poikkeus kuin sääntö, että S:n tullessa tallille samaan aikaan kanssani, sataa. Niinpä sitten torstainakin.
Oma viikkoni oli töiden kanssa kiireinen, joten olin iloinen nähdessäni heposen taas hetken tauon jälkeen. Onneksi liikuttajat olivat ehtineet paikalle kuitenkin. Päivän ohjelmana oli lähteä hieman tutustumaan lähiseudun maastoihin ja mukanani oli Aava-koira lenkkiseurakseni S:n ratsastaessa. Lenkkeilyn fiilistä hieman pilasi orastava flunssani, mulla oli hieman lämpöä ja muutenkin huterahko olo. En kuitenkaan halunnut kököttää kotosalla rankan viikon perään, kun ajattelin tallireissun piristävän.
Olin aiemmilla muutamilla maastoreissuillamme tehnyt päätelmän siitä, että Vessi kulkee rennommin kun joku kävelee maastossa sen vieressä. Oikeastaan merkitystä ei ole sillä, onko kävelijä ihminen vai toinen hevonen, tuttu vaiko tuntematon. Pääasia, että joku siinä vierellä kulkee, silloin polle on paljon rauhallisempi. Ehkäpä se enemmän maastoiltuaan tottuisi menoon yksinkin, mutten suotta halua aiheuttaa huolta tai vaaratilanteita niin hepolle kuin ratsastajallekaan, joten kukaan ei ole pieniä alku- tai loppukäyntejä lukuunottamatta tallin pihalta poistunut yksikseen.
Torstaina Vessi nautti menosta taas täysin siemauksin. Oltiin metsäteillä vähän vajaa tunti, mutta sateen vuoksi en viitsinyt kaivaa kameraa takin taskusta kastumaan, joten kuvitusta tähän postaukseen ei nyt valitettavasti ole tulossa :)
Hauskaa oli kuitenkin huomata, miten tällä kertaa sateisen sään vuoksi metsäteille muodostuneet lammikot eivät olleet yhtään kamalia, polle asteli niistä läpi sen kummemmin kyttäilemättä. Kotimatkalla se näki myös kummastuttavan näyn, kaksi epäilyttävää, kirkkaanoranssia möykkyä lähestyi sitä! Pienen katselun ja ihmettelyn jälkeen tammalle taisi selvitä, että hevosiahan ne on taluttajineen, varsin tehokkailla heijastinloimilla varustettuina :)
Moisen kaltainen kapistus on meilläkin seuraavaksi hankintalistalla sillä mielestäni heijastimien pukeminen on pieni vaiva siihen hyötyyn nähden. Vaikka valoisalla säällä lenkille lähdettäisiinkin, aina voi sattua ja tapahtua, vaikkapa eksyä ja sitä myöten aikataulut muuttua. Pimeä tulee kuitenkin melko yllättäen ja nähdyksi tuleminen on liikenteessä varsin tärkeä asia. Jos autoilijat ajelevat muutenkin hieman miten sattuu hevosten lähellä, miten he mahtavatkaan ajaa elleivät tiedä hevosen kulkevan samaa tietä. Niinpä menenkin tänään muutenkin autoillessamme hankkimaan tammalle hieman näkymisvarustusta. Flunssa nimittäin näyttäisi hellittäneen ennenkuin kunnolla alkoikaan! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ethän arkaile jättää kommenttia, jos siltä tuntuu!
Voit myös lähettää sähköpostia
vasterbopainting@gmail.com