Ostin jo keväällä Vessille tuollaisen ratsastusloimen, jonka voisi heittää takapuolen päälle lämmittämään ja sateelta suojaamaan. Tamman takapuolen lihakset olivat silloinkin jonkin verran jumissa ja tuumasin, että ehkä hyvä olla kunnon räntäsateen varalta jotakin suojaamaan jumiutumiselta. Vasta eilen sunnuntaina kuitenkin ensimmäistä kertaa loimen pollen selkään puin. Koska Vessi oli torstain hieronnan jäljiltä lauantainakin vielä hieman kömpelön oloinen takapäästä ajattelin, etten halua sen kastuvan yhtään tihkusateessa, jotta hieronnasta olisi jotakin hyötyäkin. Noh, tulipahan loimi kokeiltua ja kyllähän se menossa mukana pysyi.
Ei tosin ollut paljon pysymistä, sillä vauhti ei päätä huimannut. Koska olin itsekin ollut viikon vaivojeni vuoksi pois satulasta, ajattelin, että voi olla parasta pysytellä ihan vaan käynnissä. Niinpä tehtiin Vessin kanssa kulmia ja kahdeksikkoja puolisen tuntia. Lopuksi taluttelin vielä hetken aikaa kentällä ja maastoon lähtevällä tiellä. Ja kappas, töpöttely olikin vaihtunut jo kohtalaiseksi askeleeksi, tamma astui takasillaan melkein samoihin jälkiin, jotka etuset olivat tiehen painaneet. Mainiota :)
Oon ottanut tavaksi aina välillä antaa ratsastuksen jälkeiset leivät Vessille pienen venyttelyn muodossa. Tamma ilmeisesti on tapaan jo hieman oppinut, sillä laitellessani sadeloimen ristivöitä kiinni, se alkoi kurkistella kohti kylkiään ja minua huuli leipää hamuillen :D Piti tosin neitokaiselle sanoa, ettei nyt ole leipää tarjolla. Joskus musta kyllä tuntuu, että se osaa laskea. Tietää aina tasantarkkaan, milloin mulla on vielä yksi leipä taskussa.
Venyttelyn lisäksi meillä oli sunnuntaina myös kampaajapäivä ja Vessillä selkeästi oli halipula, sillä se olisi tunkenut syliin koko aika. Voi toista mussukkaa! :)
Ratsastelun jälkeen ahersin vielä tallilla sellaisten hommien parissa, johon normaalisti ei koskaan tunnu löytyvän aikaa. Siivosin varustekaapin ja järjestelin muualle tavaroita, joita emme juuri nyt tarvitse. Ahkeruuksissani siivosin myös satulahuoneen. Se tosin ei ehkä ollut kovin hyvä idea, sillä huome oli pitkään lakaisun jälkeen pölystä ihan harmaana ja taisinpa saada tomua hieman keuhkoihinikin. Sitä olikin sitten mukava loppupäivä köhiä pois...
Koska oman hepan näkeminen ei selkeästi riittänyt yhden sunnuntaipäivän ohjelmaksi, kävin Vessin jälkeen moikkaamassa myös entistä vuokrahevostani Sitsiä, joka asuu pienellä yksityistallilla Vantaalla.
Olin viimeeksi nähnyt Sitsin talvella sen vielä asustaessa Nurmijärven puolella. Yhteistyömme loppui Vessin saavuttua minulle ja Vessi puolestaan saapui Sitsin siirryttyä melkolailla eläkkeelle harrasteratsun puuhista.
Olipa kiva nähdä vanhaa ystävää, setvin tapani mukaan sen pitkän tukan edustuskuntoon ja harjailin pahimmat kurat pois. Taisi se minut muistaa, sinne se perään jäi katselemaan kun lähdin ajamaan takaisin kohti Espoota ja kotia. Vanha ystävä <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ethän arkaile jättää kommenttia, jos siltä tuntuu!
Voit myös lähettää sähköpostia
vasterbopainting@gmail.com