Syksyinen sunnuntai

En ehtinyt eilen tallille ja harmittelinkin sitä iltaan asti. Eilen kun nimittäin sää oli mitä parhain ja tuntui ihan tuhlaukselta, kun sitä ei voinut viettää tallilla. Aika harvinainen on sellainen lauantai, jolloin en tallille mene. Tuntuikin ihan oudolta. Kirosin, että tämän päivän keli on sitten kuitenkin ihan surkea! Onnekseni olin kuitenkin väärässä ja sunnuntaipäivän sääkin näytti - jos nyt ei ihan kauneimmalta mahdolliselta, niin silti ihan kohtuulliselta. Niinpä lähdin talleilemaan!

Tarkoituksenani oli jatkaa siitä, mihin olen tällä viikolla keskittynyt, istuntaan. Että varpaat todellakin osoittavat menosuuntaan eivätkä sojota sivuille, että reisi venyisi ja että liikaa tuoli-istuntaan pyrkivät jalkani pysyisivät oikeammilla paikoillaan. Palloilin kentällä hyvän tovin ilman jalustimia, keskittyen vain istumaan. Keskittymistä siihen hieman saikin käyttää, sillä tallille ehdittyäni olikin jo hieman tuulista. Heppa ei sen kummemmin säikkynyt, mutta tuulen ja kompuroimispäivän yhteisvaikutus oli kieltämättä hieman epäkiva (erityisesti jalustimitta) ratsastukseen. Vähän reippaammin olisi tammuskainen saanut nostella koipiaan, sillä tuppasi hieman kompuroimaan. Tänään oli myös selkeästi havaittavissa hieman normaalia enemmän tammamaisuutta, yhteistyö ei olisi napannut neitiä ihan normaaliin malliin :D

Alkujumppani jälkeen laitoin jalustimet jalkoihin ja aloin ratsastaa kulmia. Pidensin jalustinhihnoja yhdellä rei'ällä sitten viime ratsastuksien ja tuntui, että sain jalkani hieman oikeampaan asentoon. Oikea nilkka ei ole enää vihoitellut, mutta tuumasin, että on jokatapauksessa parempi löytää se optimaalinen asento hissukseen eikä haukata liian isoa palaa kerralla. Tuolla mitalla jalat pysyivätkin nätimmin, enkä joutunut koko aika miettimään niitä vaan sain keskittyä olennaiseen. :)

Puolen tunnin kenttäpuuhailun jälkeen päätin talutella Vessiä vielä hetken aikaa lähimaastossa. Kunpa ehtisin jokin päivä viikolla näppärästi valoisaan aikaan tallille, voisin kävellä hieman pidemmänkin maastolenkin tammuliinin kanssa! Tekisi sille hyvää, kun joutuisi hieman katselemaan jalkoihinsa :)

Käytiin vähän tutkailemassa naapurin pusikoita...

Nami mikä reissu, tuumaa hepo!

Silmät eivät ole muuten vuotaneet enää laisinkaan, siitä olen varsin iloinen! :) Muutenkin polle on vaikuttanut terveeltä, ei ole köhinyt nyt hetkeen aikaan laisinkaan ja on muutenkin oma mukava itsensä. Se on saanut heinää aikamoiset kasat eikä tallinpitäjämme mukaan syö ihan kuten suomenhevonen, mutta silti varsin runsaasti. Sapuskaa tosiaan saa eteensä niin paljon kuin ikinä vain jaksaa syödä, mutta ihan suokkimääriin ei kuulemma vielä yllä - heinää jää syömättä kohtalaisesti jos kasa on suokkiystävän kanssa samankokoinen. Mutta, aika hyvä saavutus silti lv-laiheliinilta :) Musta on kivempikin, että on tuollainen sopivasti mahakas, mutta silti normaalimittoihin mahtuva. Lihavaa en toki siitä halua, mutta ei sen juoksijan näköinenkään tarvitse olla.