Iltainen juoksutussessio

Tänään tein historiaa! En varmaankaan koskaan ole nimittäin mennyt tallille yhtä myöhään, mitä tänään sinne ajelin. Päivä sujui töihin palaamisen merkeissä, kyseessä oli ensimmäinen työpäivä sitten sairasloman. Töiden jälkeen näin kauempana asuvaa kaveria, jonka kanssa käväistiin koirapuistossakin turisemassa. Kaiken tämän jälkeen ehdin lähteä tallille vasta kuuden jälkeen illalla! Minä, toivoton aamuvirkku en koskaan harrasta moista! Paitsi tänään.

Tallille saapuessani polle olikin jo karsinassaan, kuten arvelinkin. Se oli kuitenkin syönyt jo sen hetkiset heinänsä, eikä sitä sen kummemmin tuntunut haittaavan hommiin lähteminen. Niinpä vein sen talliin, laittelin kuntoon ja suuntasin kentälle juoksuttelemaan.

Vessi ravaili rennosti ja olin oikeastaan melko yllättynytkin sen tasaisesta menosta. Oli jo pimeää ja tuuli välillä vain suhisi korvissa, mutta heppa oli kovin tyynenä :) Taluttelin lopuksi vielä tovin ja kovin oli rauhallinen otus ohjien toisessa päässä. Saattelin sen kentältä suoraan takaisin karsinaansa fleeceloimen sisälle iltasapuskoja odottelemaan. Yleensä riisun kamat tallissa tai puomilla hevosen päältä, mutta varustellessani Vessiä juoksutusta varten oli erittäin selkeästi huomattavissa, että sillä alkaa kiima-aika olla taas kohdillaan. Se oli ihan pöpinä satulointipaikan viereisissä karsinoissa olevia hevosia kohtaan, muun muassa säpsähti tai jotenkin vastaavasti pöljäili toisen niistä jotain puuhatessa. En tahtonut ottaa riskiä, että joutuisin illan ratoksi kuivattelemaan vielä kusia tallin käytävältä, joten päätin talutella pollen suoraan karsinaansa. Mahdoton ruikkija kun tuo neitokainen sattuu olemaan, kun "tietty aika kuukaudesta" osuu kohdille. Vähän se kummasteli riisumispaikkaansa, mutta sinne jäi takkiaan odottamaan.

Lopuksi tosiaan sai niskaansa fleecen ja palkkioksi hieman leipää. Tässä pimeä pätkä tältä illalta. Vessukka heiluttelee päätään sivusuunnassa ja koittaa kurotella saadakseen lisää leipää. Vaikka kyllä se tiesi, ettei moisia enää taskunpohjalta löydykään ;)

Leikkaus muistutteli tänään työpäivän aikana itsestään pienoisen säryn kera. Onneksi kipu hellitti iltapäivällä lääkkeiden ja ulkoilun jälkeen ja tallilla se oli muisto vain. Tosin huomasin autoillessani jännittäväni todella kovasti alaselkääni, ilmeisesti alitajuisesti koitan varoa töyssyjä sun muuta. Noh, pitää keskittyä rentouttamaan selkäkin. Tämän perusteella en kuitenkaan todellakaan halaja vielä hevosen selkään. Jos tavallinen, tasainen istuminen jännittää, voitte vaan kuvitella miten paljon karvaopelin kyyti nostais verenpaineita!
Jokatapauksessa, kaikenkaikkiaan tämä on ollut oikein iloinen ja onnistunut päivä.

Vähän täytyy kuitenkin nurista. Tänään on 28.11.
27.11.2010 (joskin hieman toisessa sijainnissa, mutta kuitenkin samoilla leveysasteilla) näytti tältä:

Josko toivonmukaan pikkuhiljaa tällekin vuodelle alkaisi kelit näyttää tuolta. Toivossa on hyvä elää!