Mahtava olo!

Särkyä ei ole nyt muutamaan päivään kovinkaan paljoa ollut ja pyörrytyskin on ollut vähenemään päin. Pelkkä terveydentilani ei tosin tänään oloani ilahduttanut, vaan pikemminkin se, että pääsin VIHDOINKIN taas tallille. Kiitos tästä, Kaktu! :)

Matka tallille (ja tallilta kotiin) sujui jo melko tutuksi tulleessa makuuasennossa auton etupenkillä. Alan tosiaan tottua jo tähän matkustustapaan. Joskaan en ole kovin montaa kertaa leikkauksen jälkeen autossa ollut... Mitenköhän sitä osaa autossa istuakaan, sitten kun taas saa...?!

Tänään oli jo etukäteen suunnitellussa ohjelmassamme ajatuksena saada heppa hikeen ja nostella jonkin verran laukkoja. Itse en sairasloman vuoksi tammaa ole nähnyt sitten viime sunnuntain, mutta oon kuullut liikuttajiltakin tarinaa sen energisyydestä. Nyt se on toki ollut hieman epäsäännöllisemmällä liikutuksella ja sen lisäksi ilmat ovat kylmenneet, joten virtaa siinä todellakin piisaa. Tämä päivä ei tehnyt poikkeusta, joskin ainakin näin maastakäsin katsottuna huomasin ilokseni, ettei sen meno ravissa ollut kovinkaan räjähtävää. Juosta se olisi halunnut, mutta mahdotonta kaahotusta se ei tarjonnut missään vaiheessa. Oikeaan kierrokseen meno tosin oli mitä oli, eikä tamma tuntunut oikein rentoutuvan ja pienensi kulkemaansa ympyrääkin ihan jatkuvasti. Jossain vaiheessa keväällä ja kesällä molemmat puolet oli about yhtä hyviä, vasen kierros vain aavistuksen verran oikeaa parempi, mutta nyt ero tuntuu taas varsin isolta. Pitää tuohon oikeaan puoleen keskittyä enemmän nyt taas, jotta saataisiin eroa kurottua jälleen kiinni.

Koska Vessi meni vasempaan kierrokseen varsin nätisti, nosteli ratsastaja sillä myös muutamat laukat kyseiseen suuntaan. Jokunen ihan siedettävä nosto saatiinkin ja ihan kohtalaisen kivasti Vessi jokusen kierroksen laukkailikin. Vauhti edelleenkin on jotain melko huimaa, mutta homman tullessa tutummaksi ja lihasten kehittyessä meno varmasti tasoittunee. Tästä päivästä kuvailin videotakin, ehkäpä saamme linkin kautta videon tännekin ihasteltavaksi, kunhan kameran omistaja ehtii pätkät kapistuksesta purkaa ja editoida. :)

Mutta, summa summarum, kaiken kaikkiaan mainio ja piristävä tallireissu ja ihana päivä! Jospa sitä ensi viikolla pääsis jo itsekin Vihtiin asti ajelemaan! :) Aikaa ainakin olisi, sillä sairaslomani loppuu vasta seuraavaan viikonloppuun.

Saapa muuten nähdä, koska tämä alkava "talvi" alkaa muistuttaa viime vuotta.
27.11.2010 nimittäin näytti silloisella Sipoon tallillamme tältä:

Tänä vuonna tuo päivämäärä osuu ensi viikon sunnuntaihin. We'll see!