Vessin aka Bambin historiaa

4/2011, kuva E-L Kuru

Kuten tuossa edellisessä postauksessa mainitsinkin, oli perjantainen ratsastusvideo osunut myös muutaman Vessin aiemmin tietäneen henkilön silmiin. Hyvä niin, sillä sitä myötä sain kuulla tamman vaiheista hieman tarkemmin :).

Jotakin suuntaa-antavaa olin sen historiasta tiennyt jo sen minulle ylläpitoon tullessa, mutta ihan tarkkoja tietoja minulla ei sen vuosista Suomessa ollut.
Nyt kuitenkin tiedän, että se asui muuan varsinaissuomalaisessa pikkukunnassa ainakin 5/2006-6/2008 ja toimi siellä myös "tuntihevosena". Varsinaiseksi ratsuksi sitä ei ole koulutettu kunnolla koskaan ja tuolloinkin vienyt suurta osaa ratsastajista kuin märkiä rättejä. Vauhtiahan sillä luonnollisestikin piisasi ja ratsastajien ollessa aloittelijoita, oli se monelle liikaa. Joku hurjapää sitä oli sitten hieman enemmän ratsastellutkin ja sen kanssa jotenkuten pärjäillyt.

Noina aikoina tammaa kutsuttiin Bambiksi. Miten söpö nimi! Kyllähän se tyttöstä kuvastaakin hieman, kun on tuollainen vasamaisen herttainen pitkäripsi! :) Fyysisesti se oli ollut hyvässä kunnossa tuolla asuessaan ja rauhoittunutkin sitten lopulta kai hieman. Täällä asuessaan tamma sai myös toisen varsansa (7/2007). Ensimmäinen varsa syntyi 4/2005, mutta kuoli jo 1/2007. Käsittääkseni se lopetettiin sen telottua jalkansa.

Kun kyseinen talli lopetettiin nelisen vuotta sitten, myytiin myös "Bambi" eteenpäin. Jossain vaiheessa se päätyi tiettävästi Pirkanmaalle, jossa se oli nuorehkon tytön hevosena. Tiettävästi tuolla asuessaan tamma laihtui ja oli hyvin vähäisellä liikutuksella. Lieneekö liikunnan puutteeseen ollut syynä pieni haaveri tytön satuttaessa itsensä pudottuaan selästä. Lopulta hevonen kuitenkin myytiin jälleen eteenpäin.

Ihan tarkkaan en tiedä sen vaiheita tämän jälkeen, mutta jossain kohtaahan se sitten päätyi Kymenlaaksoon, josta minua edeltänyt omistaja sen takaisin turvaan kävi noukkimassa.

Vaikka hepan historia ei mulle pääpiirteittäin vieras ollut tätä ennenkään, vahvisti tarina vain entisestään uskoani siitä, että tämä tamma todellakin ansaitsee jo loppuelämän kodin. Eikä se minulta ole mihinkään lähdössäkään, ei sillä. Välillä tuntuu, että sen luottamuksen voittaminen on vienyt aikaa enemmän kuin monessa muussa tapauksessa, muiden eläinten kohdalla ehkä olisikaan vienyt, mutta ihmekö tuo, kun elämä on ollut sen verta repaleinen rassukalla :( Pahatapainen se ei ole ollut, ennemminkin hieman epäluuloinen.

Minun ja polleni yhteisestä alkutaipaleesta voi lueskella lisää vanhasta blogistani. Aloitin tämän nykyisen kirjoittamisen vasta huhtikussa 2011, joten kokonaiselta kuudelta kuukaudelta vaihtelevasti on tekstejä tuolla vanhassakin paikassa. Kaikki infot siellä on tosin päivittämättä, ovat siinä tilassa mihin jäivät, kun tämän uuden blogin aloitin. 

Kerrottakoon loppuun vielä lyhyesti, että kävin tänä aamuna poistattamassa tikit. Leikkauksesta on nyt kaksi viikkoa aikaa ja hoitaja sanoi haavan parantuneen oikein nätisti. Sen verran huolella olen sitä kyllä hoitanutkin, että olisin ehkä ollut aika suruissani, jos uutiset olisivat olleet jotain muuta! Hetken aikaa pitää vielä rauhassa elellä, mutta sen jälkeen olen oman voinnin mukaan valmis taas jatkamaan siitä, mihin ennen leikkausta jäin. Jihaa! :)