Huulirasva-addiktio

Keskiviikkonailtana kävin tallilla Kaktun kanssa. Oli mukava saada hepan selkään henkilö, joka ei sieltä hevillä tipahda, vaikka vauhti hieman päätä huimaisikin. Kaktu kokeili myös nostaa Vessillä laukkaa muutaman kerran ja onnistuikin kokeilussaan. Edellinen omistaja oli kertonutkin hevosen nostavan käynnistä laukan, mutta katsoin tärkeämmäksi ensin hioa muuta menoa rauhallisemmaksi eivätkä laukkaa joskus aiemmin kokeilleet ratsastajat saaneet koskaan sitä nousemaan. Niinpä olikin hauska nähdä pollen laukka tällä kertaa :) 

Harmi kyllä tästä reippaasta menosta ei ole videota, sillä talleilumme aikaan valo ei enää riittänyt kelvollisen materiaalin kuvaamiseen.

Tämän päivän suunnitelmat ovat menneet jo niin monesti uusiksi, etten oo pysynyt perässä oikein itsekään. Ensin piti lähteä maastolenkille kaverin kanssa niin, että minä ratsastan ja hän reippailee vieressä. Tämän peruunnuttua oli puhetta toisen kaverin kanssa, että voisi miettiä maastoilua kahden hepan voimin ratsastellen. Loppujen lopuksi päätin ratsastaa näin leikkauksen alla heppasen ihan kunnolla. Mitä sitten, vaikka sattuisikin, kohta sattuu kuitenkin, kun veitsen alle pääsen :D

Vessi oli reippaalla tuulella alusta alkaen. Se ravasi oikein mielellään, kun pyysin, mutta himmasi vauhdin pyynnöstä sopivaksi myös. Oon hieman huvittunut sen innosta tarjota ravia aina tietyssä kentän kohdassa ja päättänytkin, että nimenomaan olen nostamatta ravia lähelläkään tuota paikkaa. Kovin se sitä innoissaan vaan aina ehdottelee, mutta tottelee kuitenkin. Olen kovin iloinen siitä, miten hyvin se malttaa yleensä, vaikka menohaluja ratsastuksen alussa välillä olisikin :)

Tapani mukaan ratsastin ravissa ensin vasemman kierroksen ja sen jälkeen vasta oikean. Jossakin vaiheessa huomasin, että hieman tuntuu nyt jotenkin oudolta satulaan laskeutuessa. Ajattelin jonkin vaatekertani olevan hieman huonosti, pysäytin hepon ja korjailin hieman pöksyjäni. Jokusen kierroksen jälkeen oli kuitenkin pakko pysäyttää polle uudestaan ja hypätä alas selästä tunnustelemaan, mikä kumma nivusissa välillä painaa ja jossain takapuolen tietämillä välillä satulassa käydessä niin kummalta tuntuu. Mystinen asia paljastui huulirasvatuubiksi, jonka muistin laittaneeni ratsastushousujen taskuun tallille tultuani. Unohdan aina, että taskun pohjalla on reikä, joten tuubi oli sitten päässyt valumaan housujen sisään selässä liikkuessani :D 
Mitä ilmeisimmin poden pientä huulirasvariippuvuutta, lisäilen sitä nimittäin melko usein, kuten tästäkin löydöksestä voipi päätellä.
No, ei mitään, tuubi hupparitakin taskuun, uudestaan selkään ja ennen lopettelua mentiin vielä muutama kierros ravia. Vessi kyllä hieman ihmetteli, että mitä se sieltä alas hyppäsi ja vielä takasinkin kapusi.

Ratsastin (välihyppy mukaan laskettuna) kolmisen varttia ja tuloksena oli hiestä kostea poni :) Harmi kyllä, oma takapuoli ei säästynyt. Vähän niinkuin pelkäsinkin. Kotosalla meninkin sitten suoraan särkylääkevarastojen kimppuun.
Ratsastaminen ei tällä hetkellä suju niinkuin toivoa saattaisi, mutta heppa on kyllä maailman paras <3