Kyllä se vaan niin on - oma on aina oma

Tänään oli vuorossa viikonlopun toinen maastoreissu. Vessin uusi liikuttaja P kävi viime viikolla tutustumassa tammaan kentällä ja tehtiinhän me sitten pieni maastolenkkikin kahden naisen ja yhden tamman voimin. Tälle päivälle suunnittelin meille pienen maastoreissun, jotta voin hieman esitellä hoodeja uudelle tyypille ja otin alleni vuokrasuokin, jotta vältyn rankalta rämpimiseltä lumihangessa. Lunta kun näyttää sadelleen joka päivä lisää ja vaikka maastoreitit ovatkin useiden ratsukkojen tamppaamat, on eteneminen silti ihmisjaloille hieman raskasta. 

Taidan olla juuri niitä omaan hevoseensa urautuneita tyyppejä, joiden on vaikea sopeutua muiden pollejen kyytiin enää :D Kokeilinhan mä tuota lainatammaa muutama viikko sitten maastoreissun perään kentällä, mutta se meno toki oli ihan erilaista kuin maastossa intopiukeana koheltaminen. Tulin hepan pompottelussa hetken istuskeltuani siihen tulokseen, että mun oloni on kaikkea muuta kuin mukava, pelkään ettei takalisto kestä tätä töminää eikä mielikään lepää tässä nyt ollenkaan. Niinpä vaihdoimme hevosia P:n kanssa ja saimme pienen lenkkimme tehtyä ihan kunnialla :) Jälkeenpäin tunsin kyllä itseni tosi surkeaksi, maastossa oman pollen selkään pääsemiseksi piti etsiä pieni mätäs, kivi tai puun kanto, että tälläinen köntys edes jotenkin sai nostettua jalkansa takaisin jalustimeen ja ponnistettua kyytiin. Onneksi Vessi ei ollut moksiskaan, vaikka taluttelin sen kummalliseen miniryteikköön päästäkseni sen selkään. Kylläpä olikin mukava taas olla tutun elikon selässä, ihan kuin toiseen ulottuvuuteen olisi päätynyt. Hyvin noloa, mutta suonen tuon mukavuuden kuitenkin itselleni. Jos ja kun oma tuntuu kivalta ja hyvältä, niin mikäs siinä sitten :)

Täytyisi joku kerta vuokrailla muitakin heppoja, mutta ehken tee sitä kuitenkaan maastoreissulle ihan heti uudestaan. Kentällä vääntäminen onkin asia erikseen. Tunnustettakoon, että oon jossain määrin hieman arka ratsastaja ja koska Vessi on ensimmäisiä hevosia, jonka kanssa mulla on mukava olla päivästä riippumatta eikä tallille lähteminen tunnu epämukavina perhosina vatsassa, nautiskelen tuosta tunteesta erittäin mielelläni.

Tallille palattuamme ratsasteltiin vielä hetki kentällä. P ja lainahepo ravailivat ja kokeilivat pari pätkää laukkaakin, me puolestaan tyydyimme ihan vaan käyntiin. Vessi ei yskäissyt tänään kertaakaan, joten mitä ilmeisimmin tropit ovat auttaneet :) Varsin mainiota!


Tässä vielä P:n kännykamerallani kuvaama pieni turhakepätkä meidän käynneistä reissun jälkeen. Ehdin mennä jo hetken kentällä ennen pätkän nappaamista ja Vessi oli aika letkeän rento silloin. Piristyi kuitenkin uudestaan hieman :P