Maastorämmintää hienoisessa lumisateessa

Tänä aamuna ilahduin suuresti katsoessani ikkunasta ulos; maassahan oli lunta!

Olin sopinut lähteväni L:n + vuokrattavan hepan sekä Vessin tarhakaverin ja hänen ratsastajansa kanssa maastolenkille ja kieltämättä talvinen maasto houkutti jo ajatuksena kuraista ja syksyisen rumaa enemmän. Ihanaa, vihdoinkin lunta!

Käytin koirat aamu-ulkoilulla ja nekin olivat innoissaan, kuinkas muutenkaan.

Lenkille lähtiessämme tarkkoja ajatuksia reitistä ei ollut. Ehkä ihan hyvä niin, sillä mentyämme jonkin matkaa hevoset, Vessin johtamana, havaitsivat jossakin puiden lomassa pörräävät työkoneet. Me ratsastajat päättelimme, että kyseessä saattaisi olla puunkaato- ja raivausoperaatio, sillä metsäteillä on jouluisen myrskyn jäljiltä vielä jonkin verran kaatuneita puitakin väärissä paikoissa. Poikkesimme sitten toiselle pikku metsätielle kuulostellaksemme paremmin, mihin suuntaan koneet ovat menossa. Poikkeamisesta muodostuikin reitinvaihdos ja sen seurauksena pollet pääsivät rämpimään. Edessä oli traktorinjäljissä kävelyä, jonkin verran puun oksien seassa talsimista, metsäisen mäen kapuamista ja useampi painaumiin muodostunut vesilätäkkökin. Ratsastimme, kunnes reitti alkoi näyttää hieman turhan haastavalta jatkaa ja käännyimme takaisin. Kaikenkaikkiaan istuskelin pollen selässä tänään tunteroisen verran. Se on pidempään kuin piiiiitkään aikaan!

Vessin tarhakaverilla oli ehkä hieman huono päivä. Aiemmalla kerralla tammat olivat menneet maastossa nätisti peräjälkeen tai rintarinnan, mutta tänään kaveri esitteli Vessille kavionpohjiaan muutaman kerran. Siihen se vauhti ja ne "vaaralliset tilanteet" sitten jäivätkin :)

Hieman etukäteen mietiskelin, miten työnteosta kipeynyt takalistoni mahtaa ratsastusta kestää. Vessillä kuitenkin reippautta piisasi tänäänkin, se yritti välillä lähteä jolkottelemaan ja varsinkaan kotiin päin mentäessä käynti ei sen mielestä kuulunut toteutettaviin askellajeihin. Lätäköiden yli se loikki jo menomatkalla ja toivoin syvästi, etten lysähdä yllättävästä pompusta satulaan kovin kivuliaasti. Moisilta kuitenkin vältyttiin. Kipuja ei tuntunut ratsastuksen aikana, eikä vieläkään, vaikka tallilta paluustakin alkaa hissukseen olla jo 10 tuntia aikaa.
Parempaan suuntaan tilani siis selkeästi on menossa. Oon huomannut, että pitkä istuminen töissä tosiaan on pahempi juttu kuin hieman tärisevä ja pompotteleva kyyti pollen selässä. Hyvä niin :)
Pikkasen tosin on havaittavissa sitä, että painoni valuu vasemmalle puolelle. Istuin tänäänkin alakropasta hieman vinossa (joskin selkä ylempää kuulemma näytti olevan suorassa) ja uskoakseni tuo istumisongelma on olemassa ihan normaalioloissakin istuessa, ei pelkästään hevosen selässä. Tähän täytyy nyt ihan urakalla kiinnittää huomiota, etten arkielämässä kipeytä itseäni lisää ja sitten siirrä moista vinoutta vielä hevoseenkin.

Mutta, summa summarum, oli IHANAA päästä maastoon. Kaikinpuolin onnellinen päivä tänään muutenkin :)
Olispa ollu kameramies/nainen mukana. Noh, ehkä ensi kerralla sitten! :)