Viikon 2 kootut

Näppärästipä se on tullut pidettyä viikko kirjoittelutaukoa! Tosin, on tullut käytyä tallillakin normaalia vähemmän, sillä kulunut viikko oli muutenkin varsin kiireinen. Kivahan se on, että on puuhaa, mutta olisi mukava ehtiä joskus rentoutua ja vaan ollakin. Ja toki, päästä tallille! Eilen jäi tallireissu väliin Häämessu-visiitin vuoksi, ja olo oli ihan kummallinen koko päivän. Mitä on lauantai ilman talleilua?! Täytyisi koittaa pitää homma hieman säännöllisempänä, sillä vaikka hepalla on täysihoidossaan kaikki hyvin, emännän veri vetää tallille liiankin kovasti ja olo on varsin rauhaton ilman heppaterapiaa!

Tiistaina käväsin tallilla iltasella töiden perään. Kenttä oli tallautunut sataneen lumen ansiosta mukavan pehmoiseksi, jäästä ja líukkaudesta ei ollut tietoakaan, joten päättelin hepan pysyvän tolpillaan reippaammassakin menossa ihan mainiosti ja uskaltauduin ravaamaankin. Heppa oli varsin miellyttävä ratsastaa. Käynnissä se kulki mukavan rennosti sekä aluksi, että lopuksi, mutta ravaillessa ei malttanut rauhoittua sitten niin millään. En antanut asian kuitenkaan häiritä, sillä meillä molemmilla oli selkeästi kivaa. Olin myös erittäin iloinen siitä, ettei takalistoni ollut lauantaisen maastoreissun jäljiltä ollut moksiskaan eikä ratsastaminen arveluttanut nytkään. Alkaa oikeasti tuntua siltä, että paranen ihan aikuisten oikeasti ja se nostaa kyllä hymyn huulille. Jospa pian voisin harrastaa ihan niin paljon kuin itse haluan, vailla pelkoa kivusta! Ette uskokaan, miten hieno fiilis se on! :)

Tiistain jälkeen luvassa oli pääkallokelejä ja kiirusta, joten poikkesin tallilla vasta tänään. Inhottaa tälläiset pitkät välit, haluaisin kuitenkin heposen liikkuvan säännöllisesti. Niinpä tänään mukanani oli liikuttajakokelas P, joka toivottavasti tulevaisuudessa hurjapäisesti alkaa Vessiä luotsata kohti reippaita maastoreissuja :)
Ratsastelimme ensin kentällä hieman vuorotellen, Vessi tapansa mukaisesti hieman uutta kuskia jännittäen, mutta sitten kuitenkin rauhoittuen. Kaahotellessaan se meni muutaman askeleen laukkaakin. Tuon vauhdin kun laukkaan saisi vielä nostaenkin, olisi juuri hyvä! :)

Lopuksi teimme vielä pienen maastoreissun, allekirjoittanut kolmikon ensin pihasta tielle johtaen. Vessi katseli puolelta toiselle tietä talsiessaan ja vaikutti varsin ilahtuneelta maisemanvaihdokseen. Reissun puolivälin tietämillä vaihdoimme kuskia ja pieni sähellys alkoi taas. Saipa poni kokea hieman mäkitreeniäkin ja loppujen lopuksi palasi tallille jo rauhallisempana menijänä :) Vähän se oli hiessäkin, ottaa voimille tuo uuden kuskin stressaaminen, vielä lumisessa maastossa kipitellen.

Itse jatkoin tallilta vielä uimahallille ja iltasella tein kohtalaisen lenkin hauvojen kanssakin. Ainakin tämä tyttö nukkuu tulevan yönsä hyvin, se on varma! :)

Talvi se vaan on mukavaa aikaa! Näin myös 1/2011. Kuva JK.