Uudenvuodenpäivän maastohikoilua

Aamulla herätessäni ajattelin, että tänään voisin pitää tallivapaan ihan hyvin. Palattiin tiistaina joulureissulta kotiin ja käväisin tallilla keskiviikkona, torstaina ja lauantaina. Kaikkina noina päivinä olin selässäkin jonkun aikaa ja järjellä ajateltuna tämä päivä olisi ollut fiksua pitää ihan vaan lepopäivänä tulevaa työviikkoa ajatellen. Nimenomaan, olis!

Haikailin noustuani Facebookissa, et olispa kiva saada maastoseuraa joku viikonloppu, vaikkapa ensi viikolla. Tai no, kävishän se tänäänkin, mutta ei taida kelleen sopia näin lyhyellä varotusajalla. Noh, kaverillenipa sopi ja tunnin päästä näistä mietinnöistä oltiinkin jo suuntaamassa tallille. Kaveri vuokrasi tallinpitäjämme SH-tamman ja minä otin alleni Vessin. Ne olivat melkein kuin kaksi marjaa, molemmat ruunikoita. Mitä nyt toinen vaan hurjasti jytkympi tapaus :)

Pihasta lähteminen otti hieman aikaa, sillä kumpikaan hevosista ei olisi halunnut lähteä metsätielle. Vessikin puhisi ja kyttäili metsään ihmeissään. Hieman tuota ihmettelin, mutta lenkiltä palattuamme ilmeni, että Vessi oli pöhissyt kummissaan illalla rakettien paukkeen äänille. Ehkä sillä oli tuoreessa muistissa vielä moinen kummallisuus ja toinen polle alkoi sitten käyttäytyä kummasti, huomattuaan Vessin olevan outo. Tiedä häntä. Tehtiin sitten pieni kierros viereisellä kentällä ensin ja sitten lähdettiin tallustelemaan. Molemmilla tammoista oli ihan kohtalaisesti virtaa, sillä kevyemmällä liikunnalla olivat olleet kumpainenkin sähköongelman vuoksi. Nyt pollet kulkivatkin reippaasti, hieman raviaskeliakin saatiin kokea, vaikka pääosin hepat tyytyivätkin erittäin reippaaseen käyntiin.

Kaikki meni ihan mainiosti, kunnes eräälle tieosuudelle kääntyessämme huomasimme, että myrskyn aikana kaatunut puu esti etenemisen tietä pitkin. Puuta ei oikein olisi voinut selästä käsin kiertääkään emmekä halunneet laskeutua ratsailta sitä kiertääksemme, sillä olen niin kömpelö, etten ehkä olisi päässyt enää takaisin selkään ellen olisi löytänyt sopivaa luonnonmukaista koroketta takaisin selkään kavutakseni. Niinpä käännyimme takaisin. Arvasinkin, että se saattaisi saada hepat hieman sekaisin, eikä veikkaus mennyt kovin pieleen. Hepat alkoivat sählätä sen verran paljon, että ehdin jo säikähtää toisen lähtevän viemään kaveriani tuhatta ja sataa kohti tallia ja Vessin rientävän perään. Ei kumpikaan niistä sitten mihinkään lähtenyt, mutta katsoimme parhaaksi laskeutua ratsailta ja talutella vaikkapa hetki. Jos hepat päättäisivät lähteä kirmailemaan, ne löytäisivät kyllä takaisin tallille, mutta ainakaan meihin ei sattuisi tohinassa. Pikkasenhan se tahtojen taistoksi meni, mutta takaisin tallille päästiin ihan ehjinä. Melkoista vauhtia sitä vaan saa tepastella hevosen rinnalla, mun piti suhtlailla hölkätä, että pysyin edes jotenkuten käynnissä reippaasti kulkevan hevosen vauhdissa.

Suurinpiirtein tunti oltiin reissussa. Tallille päästyämme kiipesin vielä vuokratamman selkään kentällä hetkeksi, kaverini viedessä Vessin talliin. Oli pakko venytellä hieman jalkoja, nilkkani ei ole oikein ollut kunnossa parin vuoden takaisen vuokahepalla kaatumisen jäljiltä. Huomasin sen vihottelevan jo lenkin alussa, mutta varsinaisesti se kiukustui vasta takaisin päin kävellessä. Ilman jalustimia selässä kököttäminen teki kuitenkin nilkalleni hyvää ja olo alkoi helpottaa ja päätin itsekin hepan takaisin talliin viedä. Olin juuri laskeutunut satulasta, saanut jalkani maan kamaralle, kun heppa astui toisella etusellaan hieman eteen. Ilmeisesti kipeytyneet jalkani olivat jo hieman liian väsyneet, menetin tasapainoni ja vasen polveni kolahti jäiseen kentän pintaan. Hurja haaveri siis tästä lenkistä muistona :D Kivaa oli, ehdottomasti. Pian uudestaan! :)