Maastoilua kerrakseen

Kuin taivaan lahjana, minulle tarjoutui viime viikolla mahdollisuus pyytää tälle viikolle vapaapäiviä. Edellisestä lomastani on jo hyvä tovi eikä tulevat joulunpyhätkään tarjoa sen kummempaa lepäämisen mahdollisuutta. Olemme nimittäin lähdössä sukuloimaan mieheni vanhempien kotipuoleen Keski-Suomeen. Reissaaminen alkaa kieltämättä hieman jo väsyttää, sillä viimeisen noin 1,5 kk aikana tämä on kolmas kertamme tuolla kolkalla maata. Joulu on kuitenkin joulu, joten ylihuomenna starttaamme uskollisen peltilehmämme kohti Jyväskylän leveysasteita.

En tiedä, mihin keskivertoihminen käyttäisi saamansa vapaapäivät, mutta minulle ratkaisu oli helppo. Maanantai oli vuokraajan päivä ja minä hoidin sillä välin jouluostokset kuntoon.

Tiistaina suuntasin kuitenkin luonnollisesti tallille, tällä kertaa K:n kanssa ja teimme vajaan 1,5 tunnin maastolenkin. Pollet pääsivät kahlaamaan aivan koskemattomassa lumessa, kun kuljimme erästä tietä pitkin pellon reunassa. Siinä oli tammoilla jaloissa nostelemista, sillä lunta oli paikkapaikoin miltei polviin tai kintereisiin asti. Vessi oli varsin tyytyväinen päästyään lenkille tallustelemaan, sillä emme olleet päässeet maastoon sitten haava-aksidentin. Pitkästä tauosta huolimatta se malttoi köpötellä varsin rauhaisaan tahtiin ja venytteli itseään tyytyväisenä.

Tiistaina vietinkin tallilla koko päivän. Olin lupautunut tallitoverini avuksi tallihommien tekoon. Valitettavan nopeasti huomasin kyllä kropastani, miten vähän on viime aikoina tullut niitä hommia tehtyäkään. Olin auttamattoman hidas, mutta toisaalta eipä ollut tarvettakaan olla kovin nopea. Tallitöiden jälkeen haukkasimme pienet eväät ja sitten suuntasimmekin hieman päälle tunnin tallustelulle. Tiistaina Vessi oli huomattavasti valppaampi kuin mitä edellisenä päivänä. Olisi liioiteltua sanoa sen olleen säpsy, mutta aika-ajoin se kulki kuitenkin varsin pörheänä. Juuri kun pääsin sanomasta, ettei se pahemmin koskaan säpsähtele mitään, se kauhistui erästä rouvaa, joka oli viemässä roskia ulos. Säpsähti vielä uudelleen, kun rouva paukautti roskislaatikon kannen kiinni. Voi poniparkaa! Onneksi se kyllä, ihan oikeasti, on yleensä varsin rento köpöttelykaveri. Sitä ei pahemmin kummastuta linnut, lumen alle hautautuneet kivet tai kannot eikä liiemmin tien yli luikertelevat puunoksat tai letkutkaan. Vessi tykkää kyllä katsella maisemia, välillä se kääntää päänsä kunnolla sivulle jatkaessaan matkaa kuitenkin eteenpäin ja pällistelee milloin mitäkin.

Tänään oli sitten vuorossa viikon kolmas maastoilupäivä. Oli kiva kipakka pikkupakkanen ja auringon laskiessa maisemat näytti vallan näteiltä. Niin näteiltä, että oli pakko räpsäistä muutama kuvanenkin. Puolisentoista tuntia tallusteltiin metsäteillä ja tallille palatessamme allamme oli varsin tyytyväiset tammat. Omakin suu vääntyi helposti hymyyn, sillä mieli oli lenkin jälkeen varsin hyvä.

Kotiin päästyäni paistelin useamman pellillisen pipareita (jatkona eilisillan torttuleipomolleni). Nyt alkaa joulu olla valmis tulemaan jo meidänkin talouteen. Hieman olen harmitellut sitä, kun en jouluaattona pääse maastolenkkiä tekemään sijaitini vuoksi, mutta tämän viikkoiset tallustelut kyllä korvaavat sitä puutetta ihan kivasti. Tässä tälläinen melko tylsä tilannepäivitys meiltä, nyt lähden viemään koiria ulos ja sen jälkeen tonttuhommiin :)