Virran purkamista vapaana

Kuten eilen kirjoittelinkin, oli tammalla kohtalaisesti virtaa, kun kävin sillä ratsastelemassa. Toivoin saavani tälle päivälle hieman talliseuraa, jotta saisin jonkun kuvaamaan. Tarkoitukseni oli varmistaa, ettei hevonen onnu ravissa. Seuralaista ei kuitenkaan löytynyt, joten päätin, että ellei tallille päästyäni tuule kovin paljoa, irtojuoksutan tamman ja kuvaankin ihan itse. Nautin suuresti, kun isäni järjestelmäkamera on vielä lainassa sillä vaikka räpsin kuvia automaattiasetuksin, ovat ne tuhannesti parempia kuin oman kännykkäni otokset.

Tämän päiväinen sää oli lumisateinen, mutta suht tuuleton. Näinpä päätin, että tamma saa purkaa energiaansa rauhassa, kenttäkin oli vapaana kuin meitä varten. Tuumasin, että vauhtia voi neitokaisella piisata vaikka muille jakaa ja päätin, että vaikka emme normaalisti suojia käytäkään, tällä kertaa isken Vessille sellaiset kuitenkin jalkaan. Kun se intopiukeana töhöttää sitten menemään, olenpa ainakin ottanut huomioon mahdollisuuden, että teloo koipensa samalla. Noh, pitemmittä puheitta, tässä hieman kuvaa kun karvapörrö ulkoilee.

Jospa alkuun hieman käyntiä...

"Moi mamma, täällä mennään.... Nyt ei ehdi turista!"

Välipalalle on aina aikaa!

Sää on kyllä Vessinkin mielestä vallan ihana...

Täältä minä saavun, läpi tulen ja varsinkin jään. Huomaa eväs!

Lapsella oli hauskaa!

Tamma puuhaili puolisen tuntia kentällä. Alkuun annoin sen hieman käpötellä ja nuuhkia nurkkia, sitten ajoin sitä hieman raviin. Eikä paljon ajaa tarvinnutkaan, kun se jo innostui kunnon pukkilaukkaankin. Nautti selkeästi, kun sai juosta kerrankin ihan kunnolla ja revitellä. Välillä se meni kentän nurkkaan moikkaamaan kavereita ja nappaamaan välipalaa ja sitten taas palasi kirmaamisen pariin. Puolisen tuntia annoin sen jolkotella ja vaikka se ensin tuumasi, ettei haluaisi välttämättä antaa kiinni, luovuitti leikin sitten loppujen lopuksi melko helpolla. 

Hoidettuani hepon takaisin tarhakuntoon nappasin vielä muutaman kuvan meidän uudesta kaulakappaleellisesta talviloimesta. Ostin tämän loimen kaverilta tilanahtauden alta aiemmin tänä vuonna, kiitos vain hänelle! Samaten muuten kiitos riimusta, joka kuvissa myös näkyy. Loimi on Vessille oikein passeli ja olen iloinen, että meillä on vihdoinkin kaulakappaleellinen loimi. Pitäisi sadeloimiinkin sellaiset hankkia, ettei ainakaan siitä syystä kaulalle tulisi yhtään pakollista enempää jumitiloja!

Tallilta poistuminen ei sujunut tänään ihan niinkuin piti. Autoni jäi nimittäin kiinni tuon tallille vievän hiekkatien ja isomman asfalttitien risteykseen. Ajan farmaria, joka ei ole menolahjoilla oikein pilattu. Pienessäkin lumisohjossa se saattaa jäädä kiinni ja pelkäänkin välillä pysähtymistä, sillä en välttämättä pääse sohjosta enää jatkamaan matkaa. Tänään kävi juuri niin, jouduin pysähtymään risteykseen nähdäkseni väistettävät autot ja sitten omani ei enää liikkunutkaan. Taaksepäin sain sitä liukumaan, mutta sitten huomasin, että ollaankin jo melkein penkassa. Pienen vekslailun jälkeen aloin muistella nähneeni vähän matkan päässä hiekkalaatikon (joka ilmeisesti on siinä juuri näitä tilateita varten). Hain hiekkaa, heitin sitä eturenkaiden alle ja hetken kuluttua matka jatkui. Hieman tosin ärsytti muuan kanssa-autoilija, jolla oli niin kiire edetä, ettei voinut odottaa, että pääsen pinteestäni, saatika auttaa siinä!

Tästä päivästä on olemassa myös muutama videopätkä, mutta en ole jaksanut niitä vielä sen kummemin laittaa koneelle. Liittänen ne blogiin jossain vaiheessa kuitenkin :)