1. Miksi aloitit blogin pitämisen?
Aloitin tämän blogini kirjoittamisen huhtikuussa 2011 kirjoitettuani puolisen vuotta aiempaa blogiani. Moni ystäväni ja kaverini oli kiinnostunut kuulemaan miten minulla uuden hevosystäväni kanssa sujuu ja koin helpommaksi kirjoittaa kuulumiset yhteen paikkaan netissä, kuin kertoa ne juurta jaksain kymmeneen kertaan. Lisäksi ajattelin, että nettiblogista on helpompi itse seurata "kehitystä".
2. Oletko kilpaillut / millä tasolla kilpailet?
Leikkimielisellä tasolla kisaan, sen mitä on tullut toistaiseksi kisoihin osallistuttua. Käytiin viime kesänä Vessin kanssa raviohjelmaa koulukisoissa kokeilemassa ja estepuolella puomiluokkaa. Ei siis tosiaankaan mitään hampaat irvessä tapahtuvaa touhua tämä.
3. Kuinka kauan olet ratsastanut?
Tätä on todella vaikea laskea, koska lapsuudessa ja nuoruudessa kävin hevosen selässä silloin tällöin. Sanotaan vaikka niin, että nyt olen hevostelemassa ollut aktiivisemmin viimeiset 5 vuotta.
4. Koulu vai esteet?
Ihan ehdottomasti esteet. Ei sillä, että olisin esteratsastaja tai että minusta sellaista tulisikaan, kun olen hieman arka ratsastaja. Ehdottomasti katson kuitenkin mieluummin estekisoja ja toivoisin joskus oppivani hyppäämään paremmin.
5. Valmennus vai kilpailut?
Valmennus.
6. Poni vai hevonen? Perustele.
Hevonen. En ole varsinaisesti koskaan ratsastanut ponilla (mikäli issikoita ei lasketa). Olen koko hevosteluikäni ollut AIVAN liian iso yhdellekään ponille.
7. Onko sinulla ollut hoito-, vuokra- tai omaa hevosta?
Ei, on ja on. Ennen Vessin saapumista vuokrailin paria heppaa. Varsinaista hoitohevosta minulla ei koskaan ole kuitenkaan ollut.
8. Oletko hypännyt maastoesteitä?
Lasketaanko vesilätäköt? ;) En.
9. Lempihevosrotusi?
Tietyllä lailla lämminveriset ravurit vetoavat muhun nykyään aina. Tällä hetkellä suurin mielenkiintoni osuu ehkä haflingereihin, sen kokoisiin, että kantaisivat meikäläisenkin. Pidän muutamista muistakin hieman raskasrakenteisemmista roduista, mutta esimerkiksi puoliveriset puolestaan eivät sydäntäni sen kummemmin kolauta.
10. Korkein hyppäämäsi este?
60 cm. Selvisin hengissä ja pysyin kyydissä, huh.
![]() |
| Tammikuinen tamma |
Eilen kävin sitten vihdoin moikkaamassa tammaakin. Harjasin sen ja rapsuttelin. Liikuttajaksi minusta ei oikein vielä ollut, sillä olen puolikuntoinen edelleenkin. En oikein vielä voi tehdä mitään rankempaa, joten suosiolla jättäydyin sitten leipäautomaatiksi. No, Vessi ei valittanut!
On muuten ihan uskomatonta, että tänään oli jo maaliskuun ensimmäinen päivä! Mihin tämä vuoden alku oikein on kadonnutkaan?! Pian häistäkin on jo vuosi, ei kyllä uskoisi. Varailtiin tuossa muuten muutama viikko sitten pieni reissu 1-vuotishääpäivän kunniaksi. Me suunnataan Pariisiin! Matkaa järjestellessä olen joutunut muutaman kamalan tilanteen eteen, esimerkiksi passikuvassa käyminen on aina yhtä ankeaa. Ainoassakaan kuvassa ei vahingossakaan näytä yhtään ihmiseltä ja sitten samaa hirvitystä joutuu ihailemaan vuodesta toiseen. Ajokortissani sentään on lukion 2. luokan luokkakuva, jossa näytän varsin nuorelta ja suht hehkeältä. Passikuvat on ihan toista maata. Noh, ehkä elän tästä huolimatta.

Hahaa, nauroin: " Selvisin hengissä ja pysyin kyydissä, huh." Sulla on miltei yhtä hehkeä estekokemus kuin minullakin ;). Hyppäsin vastikään n. 40-45cm Skinnyllä ja olin varsin ylpeä XD.
VastaaPoistaLoistavaa että teillä on tulossa matka. Voi vitsi noita passikuvia, itse oon kans harmitellut sitä että pian joutuu hyvästä kuvasta luopumaan kun "nuorena" tuli niin hyviä kuvia verrattuna tän hetkiseen ;). Mut kannattaa käydä kuvaajalla kuvauttamassa passikuva eikä ottaa automaatista, tulee paljon parempia eikä hintaeroa ole paljon.
Haasteena hengissä pysymisessä oli myös se, että ratsuni laukkasi, kun hypättiin. Tuohon aikaan laukka oli mulle iso kynnyskysymys (ihan pienenä putosin selästä hevosen lähdettyä laukkaan vahingossa ja jäi hieman kammo), melkein isompi asia oli tuo laukkaaminen kuin itse este :D
PoistaKäväisin ihan valokuvausliikkeessä napsasemassa passifotot. Mulle tosin on aina olemassa kolmaskin vaihtoehto, muutamalla tutulla on duunina nämä kaikenmoiset kuvaushommat ja tutunkin kuvailijan pakeille pääsisi, jos asiat niin järkkäisi. Häissä meillä oli parikin kuvaajaa, molemmat kaveripiiristä :)
laukkajännitys selittää kaiken :)
PoistaOn muuten meillä sama lempirotu, lämminveriset sykähdyttää :D.
Kiva että on Pariisin matka mitä odottaa häiden vuosipäivän kunniaksi :) ja kuvat sitä varten hankittu.
Ja kuvista puheenollen, lupaan niitä matkaltakin sitten ;)
Poista