Keskiviikon tunti ja torstain tallustelut

Irtojuoksutusmöhkiäinen 17.3.2013

Mieleni tekisi kovasti kunnolla ratsastamaan ja ravailemaan. Viime kerrasta on viikkokausia, suoraan sanottuna melkeinpä iäisyys. Olen suunnitellut, että muutaman viikon päästä voisin ehkä yrittää taas aloittaa kaikenmoisen kunnon liikunnan ja urheilun. Ensi viikko menee muihin puuhiin.

Keskiviikkona Vessi kuitenkin oli tunnilla, vuokraajansa kanssa. Mietin hieman etukäteen, että miten vauhdikas tamma mahtaakaan tällä kertaa olla, kun liikutus viime aikoina on ollut melko rauhallista. Ennakko-odotuksiini nähden tunti meni varsin hyvin.

Kentän laidalta katsellessani kiinnitin jälleen huomiota siihen, miten hyvissä ajoin tammalle tarvitsisi kertoa käännöksistä ja muista muutoksista. Muutaman kerran näytti (ainakin minun katselukulmastani) siltä, että käännös tulee hevoselle ihan liian yllättäen ja ehdin miettiä, että menettääkö se tasapainonsa. Ei se kyllä onneksi menettänyt, mutta sain tuntia seuratessani kyllä ajateltavaa itselleni tuleviin ratsastuksiin.

Tunnille osallistui myös aktiivisin ratsastelukaverini ja leikkisästi mietimmekin tunnin jälkeen, josko joku kerta vaihdamme tunnille ratsuja. Tosin, kokemus ei olisi meikäläiselle tuon vaihtoratsun selässä mitenkään uusi, sillä se on sama polle, jolla otin ensimmäisen tuntini silloin jokin aika sitten. Mieluusti sillä menisinkin uudelleen, vaihtelu on aina mukavaa. Sen sijaan ratsastelukaverilleni Vessin kokeileminen varmaan avaisi uusia ajatusmalleja. Vessin tarjoama oppi on jotain aivan muuta, kuin mihin hän on tottunut. Myös vuokraajan kanssa mietittiin, että joku tunti hän voisi ottaa toisen ratsun alleen ja minä voisin samalla osallistua Vessillä. Tarkempia suunnitelmia näistä vaihdokkikerroista ei kuitenkaan vielä tehty, tarkoitus olisi viettää pääsiäinen ensin rauhassa ennen suunnittelemista sen pidemmälle.

Eilen torstaina suuntasin tallille ajatuksena tarjota hepolle edes hieman jaloittelua edellispäivän hieman rankemman treenin jälkeen. Tiesin, ettei liikutukseni tulisi olemaan täysipainoista lähelläkään, mutta tuumasin, että pienikin jaloittelu on tyhjää parempi. Niinpä rennosti hieman taivuttelin ja asettelin ja palloiltiin kentällä tovi.
Eilisen tallireissun aikana kuulin iloiseksi uutisekseni, että tallinpitäjä oli varannut meille eläinlääkärin rokotusta ja raspausta varten. Asiasta oli ollut kyllä puhetta, mutta yllätyin silti iloisesti. Ensi kuussa sitten tökitään pollea.