Revittelyä

Eilen maastolenkillä mietin, että Vessi voisi tykätä irtojuoksusessiosta, kun on sairaslomani vuoksi ollut varsin kevyellä käytöllä. Niinpä tallille ajellessani tänään toivoin, että kenttä olisi vapaana ja voisin toteuttaa ideani. Noh, olihan se, todistusaineistoa neidin vauhdin hurmasta ohessa.

Kyllä hevonen vaan on kaunis eläin!

Jos kuitenkin vielä toisestakin suunnasta nuuhkisi....

Tammalla olikin sitten oikein nuuhkimispäivä tänään. Kartiot olivat todella kiinnostavia, mun ratsastushousuja se haisteli, niinkun ei olis ikinä ennen sellaisia nähnyt. Samaten kameralaukku oli hurjan kiinnostava. Taluttelin tammaa muutaman kierroksen kentän ympäri lopuksi ja se ei meinannut saada nenää irti laukusta, jonka olin olkapäälleni heittänyt. Taitaa olla kevättä nenässä heposella.

Vähän joutui tammaa ajamaan, että sain sen juoksemaan. Muutaman kerran näytti mulle melkoisen hapanta naamaa, selkeästi jolkottelu ei olisi kiinnostanut ihan kamalasti. Lumi sen sijaan kiinnosti senkin edestä, selkeästi lämpimänä päivänä on tullut jano. Juotin Vessin ennen kentälle menoa ja sieltä palattuammekin ja hyvin maistui vesi molemmilla kerroilla. Pian saadaan varmaan vettä jo uloskin, kunhan kevät tästä hieman etenee.

Tänään päätyivät roskiin hyvin palvelleet, kaverilta käytettyinä saadut etujalkojen suojat. Huomasin, että toiseen niistä oli tullut ilmeisesti pieni viilto ja oli suoja haljennut sitten hyvän matkaa pituussuunnassa. Seuraavaa juoksuttelukertaa varten varasinkin kaappiin toiset perintösuojat, niiden vuoro sitten saada kyytiä seuraavaksi.