Polleilun suhteen viikonloppu meni melko perinteiseen malliin. Lauantaina suuntasin käyntimaastoon ratsastelukaverini kanssa. Ollaankin päästy tallustelemaan melkeinpä joka viikonloppu viime aikoina ja olen asiasta oikein iloinen! Koska valtaosa sosiaalisista kontakteistani ja sellaisten mahdollisuuksisra liittyy hevosiin tai talleiluun, olen aina varsin iloinen saadessani juttuseuraa. Lauantaina tehtiinkin siis tunnin lenkki mahtavassa kevätsäässä ja hyvässä seurassa.
Vessi oli alkumatkasta varsin rauhallinen, jopa melkein laiska, ja tuppasi jäämään hevoskaveristaan jälkeen ihan koko ajan. Joutuikin sitten toinen ratsukko välillä hieman jarruttelemaan, että meidän laahustaja pysyi perässä. Kotimatka sujuikin sitten asteen verran innokkaammissa merkeissä, vaikkei mielettömästä reippaudesta voi siinäkään yhteydessä puhua. Pari kertaa se kompuroi, mutta tällä kertaa pysyin mukana tilanteessa ehkä normaaliakin paremmin. Veikkaan, että se johtui osin housuvalinnastani. Olen päättänyt ratsastella nyt hetken aikaa kangaspaikkaisilla housuilla, sillä olen alkanut kuvitella, että istun ne jalassa satulassa paremmin ja syvemmällä. Jotenkin tuntuu, että kokopaikat jalassa jumitun nyt satulaan kiinni ihan väärin. Kieltämättä alkuun olo ilman kyseisenlaisia housuja olikin hieman orpo, mutta nopeastipa sitä tottui olemaan erilaiset pökät jalassakin selässä taas. Aion jatkaa näitä harjoituksia toistaiseksi.
Maastolenkin jälkeen kipaisin äkisti kotiin ja auttamaan ystävää muutossa. Muistui hyvin mieleen, miksi omat muutot on aina niin stressaavia. Melkeinpä suretti jättää asukit uuteen kotiinsa mielettömien tavararöykkiöiden keskelle, sitä järjesteltävää piisaa päiväkausia!
Sunnuntaina heräsin jälleen suht aikaisin, pakkasin koirat autoon ja suuntasin tallille. Normaalisti en koiria tallille ota, koska talon oma koira ei pidä vierailijoista reviirillään. Eilen tehtiin kuitenkin järjestelyjä asian suhteen, sillä talleilun jälkeen suuntasin päiväksi kotikonnuilleni Riihimäelle, enkä halunnut jättää koiria siksi aikaa kotiin.
Ennen Riksun reissua kävin kuitenkin ratsastelemassa Vessiä kevyesti, kuinkas muutenkaan. Perinteisten taivutteluiden ja muun lisäksi tein myös jonkin verran käynti-ravi -siirtymisiä. Katsellessani ja kuunnellessani vuokraajan ja tamman keskiviikkoista tuntia, mieleeni iskostui ajatus siitä, miten raviin siirtyessäni olen varmaan hieman etukenossa. Tajusin tämän, kun vuokraaja sai ohjeeksi nojata hieman taaksepäin. Kokeilin samaa itsekin sunnuntaina siirtymisissä ja totta tosiaan, touhu vaikutti heti hieman hallitummalta. En katsonut, kauanko ratsastelin, mutta tein joitakin siirtymiä molempiin suuntiin, suoralla ja ympyrällä. Vessi oli oikein mukava ratsastaa ja voltteja tehdessäni huomasin sen selkeästi taipuvan jo paremmin. Kyllä siitä vielä hyvä tulee!
En malttaisi odottaa meidän seuraavaa tuntia, suorastaan palan halusta päästä ratsastamaan ohjatusti. Noh, yritän saada tunnin ensi viikolle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ethän arkaile jättää kommenttia, jos siltä tuntuu!
Voit myös lähettää sähköpostia
vasterbopainting@gmail.com