Kankea tunti

Vielä hymyilyttää...

Eilen keskiviikkona osallistuimme Vessin kanssa yhdessä tunnille. Jo miltei heti alkuun tämä alkoi tuntua huonolta idealta. Taisin tuossa jokin aika sitten kertoakin, miten Vessi on alkanut viskellä päätään maastoillessa. Kentällä tätä ei kuitenkaan juurikaan ollut tapahtunut. Ei ennen eilistä, mutta eilen sitten sitäkin enemmän.

Video verkkaraveista, ne meni vielä suht hyvin.

Meno oli välillä verkkauksen jälkeen aika holtitonta. Kuten kisoissakin on tullut huomattua, useampi ratsukko kentällä ei ole Vessin mielestä aina kovin kivaa. Itseäkin hieman tilanne stressasi, sillä vaikka toiset ratsastajat olivatkin taitavia, ei samaa voi sanoa itsestäni. Jo alkuverkoissa Vessi myös säikähti kentän laidalla olleita lapsia ja sama toistui juuri ennen loppukäyntejä. Tuuli oli myös melkoinen ja hiekkaa silmät ja suu ihan täynnä. Oikein mukavat lähtökohdat siis oppimiselle, eikö!

Tästä pääset katsomaan Juhon kuvaamaa videoa tunnista!

Päänheilutusongelma vaikeutti ratsastamista todella. Vessi hukkasi ravissa tahdin useita kertoja, välillä peitsasi. Aina ei oikein tuntunut halukkaalta siirtymään edes koko raviin. Oman kropan hallinta tuntui vaikealta, kun kevennyksen rytmi meni sekaisin hevosen askelluksen muuttuessa.

Uskon, että viime päivien ongelmat oikeassa kierroksessa johtuvat tästä samasta asiasta, mikä sitten lieneekin. Myöskään tunnilla oikea kierros ei sujunut todellakaan mitenkään mallikkaasti. Olenkin nyt hieman huolissani Vessin selästä. Ensimmäinen epäilykseni on, että tuo romaanimme on mennyt hissukseen hieman lyttyyn eikä enää pidä satulaa samalla kohtaa, kuin ennen. Olen seuraillut satulan jättämiä hikijälkiä nyt havainnoituani ensimmäiset päänheittelyt ja mielestäni ne ovat olleet selkeät ja varsin identtiset. Saan toivottavasti huomenna lainaan satulan alle laitettavan geelialustan ja katson, saisinko Arnikan kanssa hierottua selkää paremman tuntuiseksi. Itse satulan sopivuutta katseltiin juuri jokin aika sitten, se istui silloin selkään hyvin takaa eikä vaikuttanut liian leveältä tai kapealtakaan. Täytyypi huomenna kurkata, onko jokin tässä yhtälössä muuttunut, hevonen saanut tai menettänyt lihasta jostakin kohtaa. 

Kädet, ne kädet! Mun nyrkki on myös koko ajan auki pikkusormen kohdalta!

Oma kroppani oli taas vaihteeksi jäykkä kuin rautakanki.
Videollakin saan huutia jatkuvasti liian suorana olevista käsistäni, joita en edelleenkään kanna riittämiin. Pidensin open kehotuksesta hieman ohjia, jotta saisin kyynärpäät paremmin kylkieni viereen. Tämä tuntui todella vieraalta ja pelkäsin välillä hevosen kiitävän alta pois tai kaatuvan. Tällä kertaa jalustimet eivät sentään irronneet jalasta, mutta kantapäät tuppasi nousemaan ja kevensin (tapani mukaan) liikaa.

Jos jotain hyvää pitää eilisestä löytää, niin lopussa vasemman kierroksen ympyrällä polle meni aina hetkittäin ihan kivasti, jos tuo pään vatkaus unohdetaan. Ja vaikka se välillä haastavaa olikin, oli mulla varsin usein oikea kevennys. Huomasin myös, että kevennystä pienentäessäni hevonen oli hetkittäin rauhallisempi, joten tähän täytyy todellakin keskittyä jatkossa.
Nyt katsotaan, miten pollen selkäongelmaa(?) saadaan hoidettua ja jos kaikki sujuu paremmin, ensi viikolla uusi tunti. Toivotaan, että saadaan tammuli vähän paremmalle mallille siihen mennessä.

Ai niin! Meidän Volkkari meni tänään kaupaksi, joten minä hölmö esineisiin ja asioihin kiintyvä olento vuodattelen täällä melkein kyyneliä!