Sadehousuratsastusta

Tällä viikolla kelit ovat olleet sen verta inhottavat, että päädyin kahdesti selkään jalassani normaalisti koiralenkeillä käyttämäni sadetta pitävät ulkoiluhousut. Saisi loppua jo nämä syyskelit, en jaksaisi joka ikinen kerta selkään kavutessani miettiä, sataako ratsastuksen ajan ja kuinka paljon. Kenttäkin olisi kivempi, jos se olisi kuivempi. Syksy tuntuu kyllä välillä jokavuotiselta kiroukselta, mutta eiköhän siitä tälläkin kertaa yli sentään päästä!

Tiistaina käväisin tallilla, vaikka ensin olin suunnitellut suuntaavani vain kotiin lepäämään. Käväisin nimittäin matkalla ennalta sovitusti talliporukan kanssa katsomassa yhtä uutta hevosta, josta tulee lähiaikoina vahvistus meidän tallin hevospoppooseen. Olin herännyt aikaisin ja olo oli vähän kehno muutenkin, joten uni olisi ehkä tehnyt terää. Lähdin kuitenkin vielä tallille puuhaamaan ja mieli ja olo piristyivät siellä taas kummasti. Ratsastelin Vessillä kentällä hissukseen vajaan tunteroisen. Sateessa, kuinkas muutenkaan! Se oli suht ok, mutta palloilin sen kanssa vain käynnissä. Se ei ollut niin rento kuin olisin toivonut, sillä kentällä oli samaan aikaan neljä muutakin pollea. Kaikenlisäksi sitä hämmensi suuresti viikonlopun aikana korjatut kentän valot. Pelottava nurkka olikin ensimmäistä kertaa (oikesti ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen!) valoisa ja se oli tammasta myös hieman hämmentävää. Kuskista vieläkin enemmän.

Keskiviikkona heräsin kukonlaulun aikaan ja olin töissäkin jo ennen kuutta. Tämä oli ihan suunniteltu juttu, sillä halusin ehtiä tekemään maastolenkin tallikaverini kanssa valoisaan aikaan ja jotta pääsee töistä ajoissa, pitää siellä myös olla ajoissa. Onneksi minun liukuva työaikani mahdollistaa tämän. Tallikaveri on melko sissi ja normaalistikin tekee useita maastolenkkejä viikossa otsalampun varassa, mutta itse kaipaan hieman enemmän valoa taipaleelleni. Suunnitelma olisi ehkä mennytkin nappiin, ellei oltaisi TAAS jääty suustamme kiinni tallilla muiden kanssa. Vessi oli lenkin ajan ihan rauhallinen ja suht rentokin, tallusteltiin vajaa 1,5 tuntia vanha herra seuralaishevosen tahtiin, hämärtyvässä iltapäivässä. Juuri, kun alettiin olla kotinurkilla, alkoi hämäryys käydä ylivoimaiseksi. Iso mäki rämmittiin alas otsalampun valossa. Rakas hevoseni tykkää tämän mäen laskeutua aina polun sijasta melkeinpä puskia koluten ja niin tälläkin kertaa. Tästä reissusta muistona oikeassa sääressäni pieni mustelma ja nirhauma, kun Vessi intoutui nuohamaan kaikki puskat ja ilmeisesti jokin oksa tökkäsi minua jalkaan. Jossain vaiheessa huomasin, että Vessin kaulalla roikkui jotakin oksanpalasiakin, joten taisi mennä offroadia ihan todenteolla! Aikamoista, jospa ensi kerralla edes valoisaan aikaan!

Tänään käväisin sitten tallilla vielä iltasella ja yritin hieman ratsastaa. Vähän yrittämiseksi se tosiaan jäi, sillä parhaimmillaan kentällämme oli samaan aikaan 6 hevosta ja taluteltava poni ja se oli jo hieman liikaa noille neliömetreille, kun yhtälössä on useampi aloitteleva ratsastaja ja meidän kuumakallepolle. Vessi ei pidä lähelle tulevista hevosista ja luimistelee ihan urakalla, joten meno oli välillä hieman stressaavaa. Jalkojaan ei ole onneksi heristellyt vielä koskaan noissa tilanteissa,  mutta mielessä kävi, ettei se olisi kovin kiva juttu seassa palloileville poniratsastajille, jos meidän daami alkaisi fudia tungettelijoita kohti. Välillä kun poneja tuli vastaan ja meni ohi samaan aikaan molemmilta puolilta yllättäen ja yhtäaikaa. Kukaan ei törmännyt kehenkään, mutta kun on monta menijää ja väisteleminen välillä hieman haasteellista! Taivuttelin Vessiä paljon ja välillä se tuntui menevänkin varsin mukavasti. Muutaman lyhyen ravipätkän ottaessani se ei ollut niin rento kuin olisin voinut toivoa ja odottaa, mutta laitan tuon tällä kertaa olosuhteiden piikkiin.

Niin paljon kuin tallin tuntilaisista pidänkin ja vaikka muut hevoset kentällä ovatkin hyvää "siedätyshoitoa" tammalle, olisi ihana saada ratsastella välillä ihan oman aikataulun mukaan ja rauhassa. Ehkäpä yritän muokkailla menojani niin, että pääsisin tallille useammin arkenakin valoisaan aikaan, itsekseni. Jos vain saan auton mukaan jo töihin aamulla, tämä onnistuukin varsin helposti.

Tulevasta viikonlopusta on poikkeuksellisesti tulossa hevoseton, sillä olemme lähdössä pikkujouluilemaan Varsinais-Suomeen. Maanantaina sitten taas sorvin ääreen!