Ei niin hyvää, etteikö jo jotakin huonoakin... vai toisinpäin?

Eilen vietin hevosetonta päivää vuokraajan liikuttaessa tammaa. Iltasella sain soiton, että hevonen lepuuttaa toista takastaan oudon paljon ja myös ontuu sitä. Oireet oli huomattu kesken liikutuksen Myöhemmin selvisi, että Vessi ei arista jalkaansa, mutta se on hieman turvonnut ja lämmin. 

Ensimmäinen ajatukseni vaivasta kuullessani oli "ei juuri NYT!!", sillä olemme ensi viikolla lähdössä lomareissuun ja itseni tuntien tiesin, että vaikkei hevosella olisikaan loppujen lopuksi mitään hätää, olisin pahassa tapauksessa huolesta soikeana koko ajan, eikä rentoutumisesta tulisi mitään. Jos on avuton olo eläimen sairastamista seuratessa, on taatusti avuton olo sen sairastaessa kun itse on toisessa maassa asti... Miten sitä avuttomammaksi voisi tunne muuttuakaan?

Jalan ensiapu hoitui eilen illalla ilman minuakin, ammatti-ihmisten ollessa paikalla. Tälläisissä tilanteissa on aina niin mukavaa, että tallikaverina on muutama klinikalla työskentelevä hevostenhoitaja. Osaavan tallinpitäjän lisäksi myös muiden apu on siis yleensä lähellä. 

Heppa sai yöksi jalkaansa Animalintex-kääreen (linkki jälleenmyyjän sivuille) ja päälle pintelin ja villapintelin sekä Metacamia kivun vähentämiseksi. Koipi tsekattiin hyvin läpi jo illalla, kylmättiin ja sain ajankohtaisen tiedon sen tilasta vielä ennen nukkumaanmenoa. Hieman sekavin fiiliksin menin nukkumaan enkä nukkunut kovinkaan sikeästi ja heräillessani keskellä yötä mielessäni oli Vessi jalkoineen. Ei se valvottanut, mutta mieltä vaivasi kuitenkin.

Suuntasinkin aamulla tallille jo melkein heti sen auettua. Siellä se tamma söi heiniä tarhassa, jalka paketoituna. Lepuutteli toista takastaan selkeästi, mutta ei ollut läheskään niin kolmijalkainen kuin olin pelännyt.

Turvotusalueen lähellä, eli vasemman takasen sääressä, oli pieni, jo huomattavasti aiemmin ihoon tullut naarmu. Kyseiseen naarmuun en ole sen kummemmin kiinnittänyt huomioita. Tokihan koipien kanssa on syytä olla tarkkana, muttei hevosia ihan pumpuliinkaan voi kääriä ja tuo pieni naarmu on juuri sellainen, minkä voisi jalkaansa tempaista vaikka piehtaroidessaan. Jalka oli kuitenkin hyvä kaikinpuolin torstaina tunnin jälkeen, perjantaina aamulla ja myös ennen ratsastusta kyseisenä päivänä. Näin ollen, ainakin pikajärkeilyllä vaiva joko alkoi tai voimistui liikutuksessa tuolloin.

Kuvassa pintelin yläpuolella näkyy jotakin punertavaa, mutta kyseessä on kameran temppuilu, ei haava tai muu...

Päätimme, että jalan kylmäämisen jatkaminen tuskin tekee tilanteelle hallaa, joten nappasin kylmäyssuojat lainaan hevosen jalkoihin. Kyseiset suojat voi laittaa suoraan jalkaan ilman, että mitään pistelee ensin jalan ja suojan väliin. Ilmeisesti suojat olivat Vessistä kuitenkin liian kylmät, sillä hetken päästä se pomppi kolmella jalalla paikoillaan ja yritti potkia suojaa irti takasestaan. Onneksi se kuitenkin rauhoittui, kun tajusi, että autan sen pois kiipelistä. Menin sitten huuhtelemaan kinttua juoksevalla vedellä ja paketoin sen uudelleen tarhailukuntoon.

Illalla poikkesin vielä tallille uudelleen, kun kyytiasia järjestyi näppärästi ja päätin kokeilla kylmäystä uudelleen. Pesin ensin jalan, sillä tuumasimme, olisiko lääkesiteestä jalkaan jääneet aineet tehostaneet kylmän tunnetta ja saaneet siksi suojan tuntumaan tammasta epämukavalta. Noh, ihan samanlainen reaktio tuli myös iltakylmäykseen, 2 minuuttia ehti suoja olla jalassa kun hevon ilme alkoi olla sellainen "tuu mamma pelastaan mut tältä!" Niinpä sitten pelastin poniparan pinteestä ja päätettiin, että jalka saa tällä hetkellä olla kylmäämättä, koska se ei selkeästikään tunnu hepasta kivalta. Vaikuttaisi myös siltä, että ainakaan tämänpäiväisen perusteella kylmäys ei ole tarpeenkaan. Hevo ei aristanut jalkaa illalla edelleenkään, turvotus oli laskenut, jalka normaalilämpöinen ja se astuikin jalalla suht koht puhtaasti. Aamuun verrattuna ontuman vähentyminen oli varsin selkeä, sillä ny askel näytti jo melkein normaalin pituiselta. Varasi sille myös ihan kunnolla, jopa lepuutti välillä hetken toista takastaan.

Mietittiin, lieneekö tämä imppari vai onko jalka esimerkiksi mahdollisesti venähtänyt liikutettaessa perjantaina. Toivotaan jokatapauksessa, että tervehtyminen jatkuu tämän illan meininkiä mukaillen ja toki tilannetta seurataan nyt useampi päivä. Tallillemme on muissa asioissa tulossa hepostohtori tiistaina, joten tarpeen tullen saanen koiven tsekkautettua samalla.
Jos vamma on muodostunut liikutuksesta, täytyy jatkossa olla entistä tarkempi siitä, ettei pollen kanssa tehdä liian äkkinäisiä käännöksiä, liian pieniä voltteja/ympyröitä tai muuta liiaksi jalkoja mahdollisesti rasittavaa. 

Kylläpä olinkin taas huolissani! Leipämonsteri sen sijaan taisi olla hetkittäin tilaansa ihan tyytyväinenkin, kun sai herkkuja jalan hoitamisen jälkeen tänään jopa kahteen otteeseen! Nameja luvassa myös huomenna, joten stay tuned!