Ponia puijattiin...

Terveiset Pariisista palanneilta! Kertoilen matkakuulumisia kuvien kera, kunhan jaksan käydä läpi reissussa napatut otokset. Mukana oli siis vanha pokkarikamerani, joten kovin laadukkaita niistä räpsyistä ei tullut, mutta muistoiksi vallan passeleita. Palataan Pariisi-tunnelmiin kuitenkin myöhemmin.

Tultiin kotiin reissusta viime yönä, joten tallille suuntasin tietenkin vasta tänään. Viimeisinä puuhinani Suomessa torstaina sain sovittua alustavasti kengityksen tälle päivälle. Vessi oli vielä talvikengässä, joten olikin korkea aika saada uudet monot alle. Kengittäjän saapuminen tallille rytmitti tämän (vapaa)päiväni, ja suuntasinkin tallille vasta iltasella. Ihan hyvä oikeastaan niin, ehdin päivällä pakata muuttolaatikoita jälleen muutaman valmiiksi.

Lomani aikana Vessi oli saanut puolisen tuntia taluttelua joka päivä ja sen lisäksi kylmäystä jalkaansa sen verran, kun oli sitä sietänyt. Oli mahtavaa, että löytyi apujoukot, jotka auttoivat hevosen taluttelussa meidän lomaillessa. Pystyin matkalla hyvin rentoutumaan, eikä eläimet juuri edes käväisseet mielessäni.
Vaikka ne ihania ja rakkaita ovatkin, on välillä todella kivaa päästä hieman lepuuttamaan itseään muihin kuvioihin.

Tänään oli oma vuoroni napata heppa narun päähän ja käpötellä kenttää ympäri. Tosin, kentällä oli alkamassa tunti, joten ajattelin varmuuden vuoksi nakata hepalle suitset nassuun. Letkeähän se oli kuin mikä, laiska suorastaan, mutta koska joskus hieman hermostuu muista, katsoin tämän viisaimmaksi.

Taluttelun jälkeen oli kylmäysoperaation vuoro. Koska laidunkausi alkaa hissukseen lähestyä, on syytä alkaa totutella heppasta tuoreruokaan pikkuhiljaa. Tallillamme on tapana syöttää hevosille ruohoa ojien vieriltä ja pihatien penkoilta ennen laitumelle siirtämistä ja päätin aloittaa tämän operaation tänään kylmäyssuojan vaikuttaessa samaan aikaan. Olin arvellut, että kävely suojan kanssa saattaa olla hieman kömpelöä ja tamma ihmeissään. Hieman Vessi pomppi, kun käänsin sen ympäri tallissa, mutta rauhoittui hetkessä, kun hieman juttelin sille. Hieman normaalia reippaammin se ovesta kulki suojan kanssa, muttei kuitenkaan rynninyt. Loppu olikin sitten helppoa, osoitin tammalle ruohoa ja se alkoi tyytyväisenä syömään. Välillä se yritti hieman potkia suojaa jalastaan, mutta rauhoittui taas samantien.

Annoin sen syödä tuoretta viitisen minuuttia ja sitten nappasin suojan jalasta ja talutin hevosen talliin. Tuumin, että suoja jalassa tallin ovesta sisään pomppiminen ei olisi se turvallisin juttu, joten pelasin varman päälle.
Talliin päästyämme iskin suojan jalkaan vielä 10 minuutiksi ja hevonen seisoi paikallaan kuin tatti. WOW, olin todella tyytyväinen!

Jalka itsessään on parempi. Siinä ei juurikaan ollut tänään turvotusta, eikä se ollut normaalia lämpimämpi. Koska jalasta ultran vuoksi jalasta ajeltiin karvat, tuntuu jalka tietysti paljaana hieman erilaiselta kuin toinen, mutta selkeästi se oli tänään viileämpi kuin mitä viime viikolla kokeillessani. Ontumista ei myöskään ollut havaittavissa. 5 vrk kipulääkekuuri loppui reissuni aikana ja nyt viikon verran mennään liikuttelua käynnissä ennen ensi keskiviikon kontrolliultraa.