Vauhtia... ei kovin vaarallisia tilanteita

Tänään vuokraajakokelaamme S tuli kokeilemaan Vessiä toista kertaa. Ehkä ihan hyvä, että viimeeksi sujui niin hyvin, sillä tänään Vessi näyttikin sitten kaiken hienon, mitä se osaa.

Toki olin varoitellut etukäteen, että tamma jonkin verran jännittää uusia ratsastajia. Sen olen saanut huomata aina, kun uusi kuski on selkään ilmaantunut. Jännittihän se meikäläistäkin varsin pitkään, joten tästä luonnollisesti oli varsin omakohtaista kokemusta. Tänään vieraan kuskin lisäksi tammalta toki löytyi kevättä rinnasta näin vapunpäivän kunniaksi ja tallin erään toisen pollen vuokraajat kaivoivat esteetkin talvisäilöstä. Itse esteitä Vessi ei ehtinyt kenttärupeamamme aikana nähdä, mutta puomien saapuminen kentän laitaan on nostattanut sen kierroksia ennenkin. Eivät ne tälläkään kertaa ainakaan kierroksia laskeneet.

Alkuun tamman meno vaikutti suht rauhalliselta, käynnissä se oli paljon viime kertaa rennompi ja ravikin oli kohtalaisen maltillista. Jossakin kohtaa tammuska kuitenkin päätti, että nythän me laukataan ja sittenpä se vaihtoikin ravista reippaampaan askellajiin, useampaan kertaan. Myös tikitysravia oli tarjolla tänään kohtalaisen paljon ja meno oli välillä hermostunutta. Ei tammalla takapuoli kohonnut missään vaiheessa, eikä vaikuttanut mitenkään superkuumuneeltakaan, mutta virtaa selkeästi piisasi. En kyllä ihmettele, vaikka kyydissä olisi hieman jännittänytkin! Fiksu elikkohan se on, välillä vaan hieman turhan vauhdikas.

Kehotin vuokraajaa kokeilemaan hieman jotain pikkujumppaa ja enemmän siirtymisiä pitkien ravipätkien sijaan ja muutaman kahdeksikon jälkeen heppa alkoikin jo selvästi rauhoittua. Myöhemmin se kulki varsin rentona, joten taisi jännitys hieman väistyäkin jo taas.

Lopuksi kapusin itsekin vielä hetkeksi selkään. Olin lainannut minichapsini vuokraajan jalkoihin ja kieltämättä tuntui ihan kummalta olla selässä ilman niitä. Selailin minusta räpsittyjä kuvia läpi ja jokaisessa jalat sojottaa ihan mihin sattuu. En tosin ihmettele, olokin oli tosi outo, kun jalalla ei ollut tukea normaaliin malliin. Lähinnä pohkeet oli ehkä metrin päässä hevosesta!

Otin joitakin kierroksia käyntiä ja taivuttelin pollea hieman. Lähinnä tarkoitus oli vain näyttää vuokraajallemme, että kyllä se sitä pohjettakin sietää, kunhan tulee ratsastajan kanssa vähän enemmän sinuiksi. Nythän se olisi ollut pienestäkin hipaisusta valmis ampaisemaan vieraan kuskin alta karkuun. Huomasin itsekin ratsastaessani, että hieman neidillä tosiaan oli menovaihde päällä. Toki kun oli tuttu elikko alla, tiesin sen pienestäkin liikkeestä, mitä kohta on tapahtumassa ja pääsin ennakoimaan, ennenkuin sähellys alkoi. Hieman se mun sisäpohkeelle mielenosoituksellisesti häntäänsäkin heilautti, muttei sentään harkinnut linkoavansa mua alas.
Ravia otin joitakin kierroksia, mutta yritin säästellä takalistoani huomista tuntia varten. On taas nimittäin hieman tuo istuminen ollut viime viikolla vaikeaa ja kivuliasta, mutta jo ollaan voiton puolella taas!

Vaikka tietysti on hieman kurjaa Vessin sähellys uusien kuskien kanssa, on toki mukava huomata, että mentyäni lopuksi itse pollen selkään, sen olemus muuttui samantien rennommaksi. Vaikka istuntavaivojen vuoksi selkään nousu joskus mietityttää, sujuu meillä loppuviimein kaikki yleensä ihan hyvin. Jotain ollaan siis yhdessä opittu.

Vessi nautii auringosta. Tai jotain...