Hokkuspokkus!

Tänään ohjelmassa oli jotakin supermielenkiintoista; Håkan Wahlmanin ohjasajokurssi! Kurssi järjestettiin kylämme hevosseuran toimesta ja osanottokin oli varsin mukava. Teoriaosuus oli todella mielenkiintoinen, vaikkakin kieltämättä istuminen alkoi aiheen kiinnostavuudesta huolimatta jo hieman puuduttaa. Olen hieman huono istumaan tuntikausia paikallani, mutta nyt yritin hillitä haluni lähteä jaloittelemaan, koska aiheesta oppiminen tuntui tärkeältä. Kolme tuntia teoriaa on kuitenkin pitkä aika (muistan jälleen, miksi en hakeutunut kovin teoreettisten opintojen pariin) ja sinä aikana ehdimme käsitellä hevosen anatomiaa (mm hevosen luustoa, mistä hevonen voi taipua ja kuinka paljon) ja itse ohjasajoonkin liittyviä teoreettisia asioita. Sen jälkeen Hockus esitti meille ohjasajodemon erään sh-tamman kanssa ja lopulta ennalta hevostensa kanssa ilmoittautuneet pääsivät kokeilemaan kentälle puuhaa Hockuksen ohjeiden kera.

En toki Vessiä raahannut ohjasajo-oppiin, mutta sain kieltämättä luennolta muutamia varsin kokeilemisen arvoisia ideoita. Sain myös hieman intoa ja kipinää tuon homman perusteellisempaan treenaamiseen. Tosin varustepuolta pitäisi jossain vaiheessa päivittää, jos asiaan oikeasti haluaa enemmän paneutua. Tällä hetkellä käytössämme on nyloninen juoksutusvyö ja kangasohjat. Nahkavermeet olisivat tässäkin asiassa paremmat, mutta myös hieman arvokkaammat. Tietenkään ensimmäisiksi varusteiksi en kovin kalliita aikanaan viitsinyt hankkia, mutta halpa tunnetusti kestää hieman kehnommin, joten jossakin vaiheessa varusteiden päivittäminen lienee ajankohtaista. Sitten voisi miettiä, josko olisi panostuksen aika...

4/2012

Oli mielenkiintoista nähdä, kun muuan 2-vuotias lv-varsa pääsi Hockuksen ohjasajo-oppiin. Sen eteneminen oli hieman sellaista, mitä olisin voinut Vessinkin joskus kuvitella touhuavan. Täytyy tunnustaa, että mielenkiintoni ohjasajo-oppilaiden seuraamiseen kasvoi huomatessani tuon lv-penskan tallustelevan kentälle. Jonkinmoinen roturakkaus tai vähintään -kiinnostus siis nostanee päätään aika-ajoin.

Kurssin jälkeen suunnattiin kaverini kanssa Vessiä moikkaamaan. Tarkoitus oli tietenkin tsekata jalan tila ja mahdollinen ontuminen. Jalka tuntui normaalilta, en huomannut turvotusta, hevonen ei ontunut ja molemmat jalat olivat samanlämpöiset. Painonkin se varasi vasemmalle takaselle ihan normaalisti.

Toki haluttiin katsoa, ontuuko hevonen kun sitä talutetaan ihan oikeasti eikä vaan tarhasta talliin ja takaisin. Mentiin hetkeksi kentälle. Ensin kaverini talutti Vessiä käynnissä ja katselin menoa joka suunnasta. Ei ontumista. Kaverini ei ollut juoksukunnossa, joten vaihdettiin meikä sitten narun päähän ja pinkaisin muutaman lyhyen pätkän kaverini napatessa menoa videolle, että näkisin askelluksen itsekin. Harmi kyllä, kameran akku oli vähissä ja saimme talteen vain yhden pätkän.

Vessin takajalkojen meno on hieman töpöttävää aina, eikä mielestäni liikkeessä ollut ainakaan kovin merkittävää eroa normaaliin nähden. Vai mitä ootte mieltä esimerkiksi tähän , tähän (kohta 1:13 alkaen) tai vaikkapa tähän (vaikkakin toinen kierros) verrattuna? Tietenkin tuo sen ravi saattaa jonkun mielestä olla ruman näköistä aina ja olenkin törmännyt joskus ihan livenä epäilyihin sen ontumisesta tuon töpötyksen vuoksi. Hieroja oli muutama viikko sitten sitä mieltä, että tuo ravi johtuu osin lihasjumeista, osin rakenteellisista syistä.

Pienten juoksupätkien jälkeen taluttelimme vielä hetken hepoa käynnissä, eikä ontumista ollut havaittavissa. Tallissa kuitenkin huomasin, että jalka lämpeni jonkin verran ja siinä tuntui myös turvotusta. Tällä kertaa turvotus ja lämpö olivat vain hieman eri kohdassa kuin mitä aiemmin.

Hevosenhoitajatallikaverimme kokeili jalan myös läpi ja vertaili koipia toisiinsa kanssamme. Muutama selkeä ero jalkojen välillä tosiaan on, muttei vaiva vaikuta perinteiseltä impparitapaukseltakaan kuulemma. Päätin, että kyselen, josko paikalle tiistaina saapuva tohtori ehtisi kurkata tamman jalan ja mahdollisesti ultratakin sen samalla. Laitoin koipeen pintelin ja sen päälle villapintelin. Kylmäystä en tänään edes kokeillut, koska en tahtonut tuon riuhtovan itseään rikki jostain muualta. Tiedän toki, ettei kylmäyksestä todennäköisesti olisi ainakaan haittaa ollut tässäkään tapauksessa, mutta toivotaan, ettei sen poisjättäminen ainakaan pahenna tilannetta.

Kauhean kurja ajoitus tällä vaivalla nyt kyllä oli, juuri meidän lomamatkan alla. Mutta, eipä kai sairastelulle koskaan sopivaa aikataulua ole. Oman mielenrauhan vuoksi lääkärin tsekkaus olisi aika välttämätöntä ja tokihan haluan pollen myös kuntoon mahdollisimman pian. Juuri tällä hetkellä en ole megahuolissani, kun hevonen kuitenkin jalallaan seisoo eikä onnukaan (tai no, koputetaan puuta, ei tehnyt em asioita kun sen viimeeksi näin) ja mieluusti pitäisinkin tilanteen näin enkä stressierkkeilisi kovin paljoa. Pitäkää peukkuja, että hepparakkaalla on kaikki hyvin ja pieni lepo riittää!