Laidunkauden ja muuton odottelua

Heppa-arkea...

Meikänaisella ehtikin tässä olla pari heppavapaata päivää ennen tämänpäiväisiä talleiluja. Perjantaina siivosin kotona parveketta (sain ystävän ja lattianpesukoneen avuksi) ja pakkailin muuttolaatikoita. Eilinen puolestaan meni tuttavapariskunnan häissä. Onneksi meillä on säännöllisesti käyvä uusi vuokraaja ja toinenkin henkilö puuhailee pollen kanssa aika-ajoin. Oman tallivapaani aikana he molemmat ehtivät käydä puuhailemassa tamman kanssa.

Viime syksynä vuokrailun aloittanut Vessin aiempi vuokraaja lopetti vuokrailun taannoin, sillä on muuttamassa kesälomien jälkeen toiselle puolelle maata. Uusi vuokraaja on ystäväni ystävä, jonka kysyminen uudeksi liikuttajaksi tuli kerran mieleeni yhteisen ystävämme kanssa juteltuani, kun kuulin hänen harrastavan hevostelua jossain määrin. Sain asiasta erikoisen päähänpinttymän ja kun tämä henkilö ei muutamasta ystäväni kautta lähettämästäni kehotuksesta huolimatta laitellutkaan minulle viestiä, olin itse häneen yhteydessä ja homma lähtikin sitten rullaamaan vauhdilla. En pitänyt vuokrajaan löytämistä Vessille elintärkeänä projektina enää tässä vaiheessa, mutta puolituttu vuokraaja sopi tilanteeseemme paremmin kuin hyvin.

Tekee kieltämättä ihan hyvää välillä ajatella muuta kuin pollea. Ajatukset ovat olleet kuluneen kuukauden ajan melko tiiviisti sen kanssa, vaikken tallilla olisi ollutkaan. Jalan tilasta aiheutunut huoli on vienyt ajatuksiani tehokkaasti siihen suuntaan, vaikka fyysisesti olisinkin ollut toisaalla. Viime päivinä olen ollut arkisin tallilla melko myöhään, sillä jalan kylmäämisessä ja ruohon syöttelyssä menee yllättävän paljon aikaa. Kun usein vielä päädyn auttamaan tallinpitäjää iltahommissa ja jään hieman ehkä suustanikin kiinni, saatan olla kotona vasta klo 22.30. Pidän kuitenkin todella paljon siitä, että tallilla on mukava ilmapiiri ja tykkään auttaa aina kun siihen on mahdollisuus. En ole kuitenkaan niitä ihmisiä, jotka haluaisivat viettää ihan kaiken vapaan aikansa hevostellen. Mielestäni sellaisessakaan elämäntavassa ei toki ole mitään vikaa, mutta itse koen tärkeäksi omassa elämässäni omistaa päivän tai kaksi viikossa myös jollekin ihan muulle. Noina päivinä pyrin näkemään kavereita, lenkittämään koiria pidemmin ja tekemään muutakin, mitä tallipäivinä en ehdi.

Nyt tosin hevostelun ulkopuoliset tekemiset ovat olleet tiiviisti kodinvaihdokseen liittyvää. Muutto on alkavan viikon torstaina, keskiviikkona saadaan jo avaimet ja mennään hieman pyyhkäisemään nurkkia omille tavaroille sopivan puhtaiksi. Koska viime aikoina olen palannut tallilta vasta melko myöhään, ennakoin alkuviikon hässäkän ja pakkasin muuttoa varten kaiken mahdollisen valmiiksi jo perjantaina ja tänään. Nyt on periaatteessa kaikki mahdollinen tehty ja odottelenkin sitten vain torstaita, kun muuttoauto kaartaa pihaan!

Tämänpäiväisestä tallireissusta ei ole merkittävää kerrottavaa. Ratsastelin Vessillä puolisen tuntia, otettiin viisi ravipätkää suoralla. Tarkoitus on lisätä liikunnan tehoa ja ravailun määrää pikkuhiljaa. Heppa pysyi rauhallisena ihan kivasti, hieman olisi ravin jälkeen halunnut kaasutella lisää, mutta totteli nätisti pyyntöä pysyä käynnissä. Tänään keskityin siihen, etten antaisi tammalle ääniapuja laisinkaan. Pelkään pahasti pyytäväni siltä asioita ääneen kouluradalla, kun olen niin tottunut ratsastamaan ääneni kera. Ihan hyvinhän se sujui, pitäisi varmaan ottaa tavaksi. Ratsastuksen jälkeen kylmäsin jalan ja hepo sai syödä nelisenkymmentä minuuttia laitumella. Tiistaina pollet pääsevät laitumelle 1,5 tunniksi ja siitä aikaa pidennetään pikkuhiljaa sitten päivittäin. Olen totutellut tammaa tuoreeseen vuokraajien kanssa pikkuhiljaa, 5 minuutin sapuskoinnista aloitettiin Pariisista palattuani. Enää ei ole mennyt mahakaan sekaisin, nopeastihan nuo ruohoon loppujen lopuksi tottuvat. Huomasin kuitenkin viikolla, että pollen suupielet vaikuttavat hieman kovilta ja kuivilta. Muistin sitten, että kesällä 2011 Vessin suupieliin tuli laidunkaudella pieniä haavaumia ja olimmekin silloin ilman kuolainta hetken aikaa, että ehtivät parantua. Parantelin haavat muistaakseni vaseliinilla koska sitä sattui löytymään. 

7/2011

Mietin tuolloin, mahtoiko kyseinen laidun olla hepalle jotenkin liiankin tuhtia, mutta unohdin koko asian, kun viime kesänä suupielet olivat ok. Tuon kuivumisen nyt havaittuani aloin käyttää Helosania päivittäin noihin suupieliin ja ovat palanneet melkeinpä entiselleen, eivät ainakaan kuivuneet lisää. Pitää ensi kesänä muistaa tämä asia ennakoida hyvissä ajoin nyt kun tiedän, että toissakesäinen ei ollut ainutlaatuista. Onneksi huomasin tuon nyt varhaisessa vaiheessa jo, niin ei mennyt kovin pahaksi vielä. Vaikka 2011 moikkailin heppaa miltei päivittäin kesällä, ehti se alkuun kiskaista nurmea sisäänsä niin paljon, että suupielet menivät huonoiksi jo muutamassa päivässä.

Huomenna ja tiistaina olisi tarkoitus vielä tallilla piipahtaa, sitten pidän "muuttovapaata" sunnuntaihin asti. Kenties laitumellepäästämisestä saan muutaman kuvankin napattua ennen pientä radiohiljaisuutta. Tiistaihin, siis!