Ponipotilas mustelmilla

Tämänpäiväinen työrupeama jäi harvinaisen katkonaiseksi. Olin sopinut pomon kanssa, että ajan aamulla suoraan tallille ja tulen töihin, kunhan sieltä pääsen. Tiedän valitettavasti aiempien kokemusteni perusteella, että kaikki esimiehet eivät suhtaudu kovin suopeasti keskellä työpäivää tapahtuviin, vaikkakin pakollisiin (eläinlääkäri- tai muihinkaan) menoihin, mutta onneksi nykyinen esimieheni on ehdottoman posiviitinen poikkeus. Eilisaamuiseen ilmoitukseeni vastaus oli suorilta "tottakai" ja samankaltaisen kommentin sain kerran aiemmin Inkan kanssa lääkärissä ollessani, kun soitin ja kysyin voinko jäädä kotiin loppupäiväksi vahtimaan nukutuksesta heräävää kanipotilasta. Täytyy sanoa, että tälläistä tilannetta osaa kyllä todellakin arvostaa, eikä pidä sitä itsestäänselvänä, kun on aiemmin kokenut jotakin ihan muuta. Kerrottakoon vielä, että eläinlääkärin tapaaminen ei ollut ainoa työpäivääni pätkinyt tekijä tänään vaan sen lisäksi käytiin vielä pokkaamassa asuntolaina uutta kotia varten. Onneksi oli auto alla!

Suuntasin siis tallille kymmeneksi lääkäriä treffaamaan. Tallikaverihepojen hampaat hoidettiin ensin ja sitten oli Vessukan vuoro päästä tutkittavaksi. Raasu oli varmaan luullut, että sekin raspataan taas! Hermostui myös hieman jo seisoskelusta. Ai miten niin kärsivällisyys ei ole ihan sen vahvin ominaisuus...

Ensin jalka tunnusteltiin päällisin puolin. Tällä kertaa sääressä oli jonkin verran turvotusta ja aavistuksen verran lämpöä. Kavio oli myös hitusen lämpimämpi kuin mitä normaalisti, muttei niin lämmin sekään kuin mitä sunnuntaina esimerkiksi.
Sitten mentiin kentälle ja pääsin ravailemaan hevoseni kanssa. Täytyy myöntää, ettei mulla kestä kunto juosta niin paljoa, että tuon liikkeet näkyy edes jotenkuten kunnolla. Puuskutin ihan luvattoman kauan noiden kierrosten jälkeen (kuntokuurille, mars!). Sen jälkeen lääkäri taivutti Vessin jalan ja avustaja vuoksi pari pätkää vielä taivutusten jälkeen. Jalka reagoi hieman vuohisen taivutuksen jälkeen ja oli ehkä aavistuksen verran ep. Lopuksi vielä sitten käpöteltiin talliin jalkaa ultraamaan. Lekuri kysyi matkalla, että luulenko, että hepo kestää karvanajelun vai pitääkö se rauhoittaa. Veikkaukseni meni oikein, eipä tuo korvaansa lotkauttanut koko härvelille. Fiksu tyttö!

Ultrassakaan ei näkynyt mitään sen kummempaa, ainoastaan turvotusta, joka oli keskittynyt hankkarin ja syvän koukistajan tukisiteen alueille. Ei mitään selkeää syytä tälle, mutta mahdollista, että aiemmin bongatun naarmun kohta on kolahtanut johonkin tai muuta vastaavaa. Hankala tietää vielä tässä vaiheessa, joten ultraan varattiin kontrolliaika parin viikon päähän. Siihen saakka jalkaa kylmäillään, Vessi syö kipulääkekuurin ja pääsee käpöttelemään puolen tunnin pätkissä päivittäin, jos vain mahdollista. Sain luvan myös mennä käyntiä selästä käsin, jos hepo on helpommin niin hallittavissa. Minun kanssani se yleensä malttaa, vuokraajien käsissä tuntuu joskus säheltävän enemmän, joten mietin, josko apurit saavat tyytyä talutteluun poissaollessani. Täytyy nyt tehdä joku sotasuunnitelma, miten saamme pollen kävelytettyä lomareissuni ajankin. Tallilaisista toki on apua, mutta kiroan silti lomamatkamme ajankohdan. Kurjaa olla toisille vaivaksi.

Tänään tallilla jutellessa keksimme ehkä myös syyn, miksei Vessi ole kylmäyssuojista perustanut. Ilmeni, että kun jalkaa kylmättiin ontumisen huomaamisen jälkeen, oli jalka tietenkin kuiva. Kun taas yritin kylmäystä viikonloppuna, oli jalka märkä, kun olin putsannut siitä lääkeaineita ensin pois. Alettiin tuumata, että jotkut hepat eivät tykkää, että märälle iholle asetetaan tavaroita, oli kyseessä sitten suojat, satula tai melkein mikä tahansa. Huomenna isken suojat siis kuiviin jalkoihin ja katsotaan, josko tamma olisi puuhaan myöntyväisempi.

Lohdullinen ja mielenrauhaa edistävä uutinen on kuitenkin se, ettei jalassa ole mikään irtipoikkinaps, vaan periaatteessa Vessillä on vaan iso mustelma, kuten lääkäri havaintoa nimitti. Kyllähän sitä omastakin muistikuvasta voi kertoa, ettei mustelma jalassa ole kovin kivan tuntuinen, eikä siis ihme, että hevosen kaltainen, jalkoja elintärkeinä pitävä eläin diggaa mustelmista vielä ihmisiäkin vähemmän.

4/2013, kuvassa näkyy hyvin murheenkryynijalkakin!