Kesä ja kärpäset

Ensimmäiset todella lämpimät kevätpäivät ovat vihdoinkin koittaneet enkä osaa päättää, nauttisinko niistä vaiko en. Onhan se ihanaa, kun voi ratsastella t-paidassa eikä tarvitse hytistä, mutta...

Kesä ja kärpäset, niinhän sitä sanotaan. Ja jos olisikin vain kärpäsiä, ei haittaisi.
Mutta kaikenmoiset pörriäiset, hyttyset ja muut saavat Vessi-paran ärsyyntymään. Huomasin kesän koittaneen eilen, kun hepoa puomilla harjaillessani se huitaisi pari kertaa jalallaan mahan alle ja ponnekkaasti kaaressa myös häntä huiskahti perässä. Vessi ei tykkää ötököistä sitten niin yhtään, raasu. Tänään kävelyn loppuvaiheilla se alkoi surkeasti väännellä ja käännellä korviaan ja heilutella päätään. Arvelin, että joku öttiäinen sitä nyt kiusaa ja hyppäsin alas selästä poloista pelastamaan.

Ja tosiaan, hyppäsin alas selästä. Sekä eilen, että tänään hoidin kävelytyksen selästä käsin. Lääkäri tuumasi silloin ennen reissuamme käydessään, ettei ole hänen arvionsa mukaan merkitystä, hoidetaanko kävely maasta- vaiko selästä käsin, koska paino tulee enemmän etu- kuin takajaloille. Lomani aikana pollea taluteltiin, mutta päädyin itse keskiviikon taluttelun jälkeen eilen selkään. Tallimme kentällä oli alkamassa tunti, jolle oli osallistumassa kolme ratsukkoa ja tuumin, että mahdumme paremmin sekaan ja väistelemään, kun pääsen tähyilemään vastaantulijoita sieltä päälle parin metrin korkeudesta.
(Tämän kirjoitettuani tunsin välitöntä tarvetta mitata, kuinka korkealla silmäni ovat istuessani. Tulos oli päälle 80 cm penkin reunasta, joten Vessin selästä käsin katselen maailmaa lähemmäs 240 cm korkeudelta, hui!). Noh, Vessi oli varsin laiska lahna kenttäkavereista huolimatta.

Tänään sitten sillä olikin hieman reippaampi fiilis. Ei se tuntunut minnekään sinkoavan, mutta askel oli selkeästi nopeampi. Ilahduttavaa oli, että jo pienestä puolipidätteestä ja "ptruu"-pyynnöstä se himmasi vauhtia samantien, ihan kuin olisi käsijarrun päälle pistänyt. Harvoin on noin hyvin kuulolla tuossa jarruttelussa!

Olin napannut kännykkäpussiin kaulaani puhelimeni, joka oli asetettu hälyttämään, kun puoli tuntia kävelyä oli täynnä. Jossain vaiheessa keksin, että voisinkin kääntää puhelimen toisinpäin ja napata hieman videota. Tässä siis erittäin mielenkiintoinen kolmiminuuttinen, enjoy. Merisairaudesta kärsivien suosittelen jättämään videon väliin, sillä kuvasta tuli tosi pomppuisa puhelimen roikkuessa vain heiluvan narun varassa kaulastani. Ihan noin keinuvaa ei meidän meno sentään ole! Vessikin taipuu notkeasti kuin rautakanki, älkää välittäkö.

Käpöttelyjen jälkeen vein pollen sisälle ja kylmäsin jalan. Tällä kertaa hepo seisoi kiltisti vartin suoja jalassaan sisällä tallissa, ei nostanut jalkaansa maasta kertaakaan. Välillä annoin sille leipää, kun tuppaa joskus kyllästyä pelkkään seisoskeluun. Kylmäyksen jälkeen nakkasin hepan takaliston päälle hieman Coopersectiä. Ei se viime kesänäkään kokonaan ötön puremilta pelastanut, mutta varmasti helpotti tamman oloa hieman kuitenkin. Ratsastusreissuille hommaankin sitten taas jotain mahdollisimman pahanhajuista tököttiä pitämään lentelevät otukset silloinkin meistä kaukana. Vessiä kun ahdistaa jo niiden olemassaolo ja lentely, ei pelkkä iholle tulo. Viime vuonna suihkuttelin hepan perään Offia, saas nähdä mitä tälle kesälle keksitään. Onhan sitä kaikenmoisia hevoskäyttöön tarkoitettuja karkotteita, mutten ole varma, haluanko että jokapaikka haisee sen jälkeen hemmetisti.

Lopuksi tamma sai vielä vihreää viitisen minuuttia ja sitten palautin sen vielä hetkeksi tarhaansa.
Kotona olinkin sitten jo klo 21, eilen ja toissapäivänä PAAALJON myöhemmin. Tästä sitten viikonlopun viettoon eli mun tapauksessani se tarkoittaa muuttolaatikoiden noutoa, ylitöitä (hommat seisoi lomani ajan), hevosen hoitoa ja muuttokamojen pakkausta. Muuttoon on vajaa kaksi viikkoa ja koti on iso kaaos. Mutta kyllä se tästä, tämmöistähän se aina on ennen uuteen osoitteeseen siirtymistä ja lopulta sitten saa olla itestään ylpee ja tyytyväinen kun muutto on takana. Ja pian se on, ja sitten voin hengähtää!