IBS, pintaraapaisu

En lupaa kovin positiivishenkistä kirjoitusta, tälläkään kertaa. Alan olla tätä sairasteluani jo korvia myöten täynnä eikä loppua tunnu näkyvän vieläkään. Kun yksi vaiva paranee, tilalle tulee toinen ja oloni on kestohuono.

Tällä kertaa syyttäminen on mahaani, tai tarkemmin sanottuna oikeastaan suolistoani. Olen kärsinyt ainakin vuodesta 2002 lähtien ärtyvän suolen oireyhtymästä ( Irritable Bowel Syndroma eli IBS). Tilaan kuuluu olennaisena kipua, turvotusta ja muutenkin epämukavaa oloa vatsan ja suoliston alueella. Kyseessä ei sinänsä ole sairaus vaan ennemminkin ominaisuus, mutta normaaliin elämään näillä oireilla on selkeä vaikutus. Eikä se valitettavasti ole hyvä.

Olen aina ollut herkkä mahastani, ja pienenä jännitin kaikki pienetkin asiat mahallani, mutta IBS-oireet alkoivat varsinaisesti ylioppilaskirjoitusten aikaan. Vaikka oloni oli tilanteeseen nähden yllättävän rento, onnistuin silti ilmeisesti jännittämään mahani lopullisesti rikki. Eräänä iltana voin niin huonosti, että soitin äitini luokseni ja hän veikin minut samantien sairaalaan. Jäin yöksi tarkkailuun ja äidin lähdettyä oksensinkin sitten miltei koko yön. Sen jälkeen elämäni ei ole ollut ennallaan. 

Ärtyvän suolen diagnoosiin päädytään yleensä siinä vaiheessa, kun mikään tutkimus ei anna vihiä jostain todellisesta sairaudesta. Siinä vaiheessa, kun paikat on tähystetty ja on poissuljettu helikobakteerin, keliakian ja laktoosi-intoleranssin mahdollisuus, jää vaihtoehtoja yleensä vain yksi. Ärtynyt suoli on tilana melko yleinen, mutta ihmiset kokevat tilan eri tavoin eikä se ole kaikilla samanlainen taikka pitkittynyt vaiva eikä sitä monenkaan osalla tutkita kovinkaan tarkasti.

Oireyhtymälle on tyypillistä aaltomaisuus; saatan olla pitkään todella hyvässä kunnossa ja sitten melko pian olo saattaa mennä varsin huonoksi. Tällä erää parempaa kautta kesti muutaman vuoden. Parempi kausi ei kuitenkaan tarkoita, etteikö mahani olisi oireillut. Kunnolla en enää muista, miltä normaalin suoliston omistaminen tuntuu, mutta muistan, ettei todellakaan siltä, miltä se minulla hyvinäkään aikoina tuntuu. Myös parempina kausinanikin oloni saattaa olla aamulla superhyvä ja illalla huono, vaikken tekisi mitään erityistä. Stressi vaikuttaa mahaani heti ja kurjat asiat tuntuvat yleensä epämukavana nipistyksenä. Tästä(kin) syystä stressiä olisikin hyvä välttää.

Viime aikoina se ei kuitenkaan ole ollut mahdollista, valitettavasti. Arkielämäni on ollut turhan kuluttavaa ja mahani on viime aikoina alkanut oireilla todella kovasti. Näinpä oloni onkin tätä kirjoittaessa varsin kehno. Tänään ennen töiden alkua kävin hoitamassa fysioterapia-asioita työterveysasemalla. Kävelymatkalla sinne aloin voida todella pahoin ja keräilinkin itseäni tovin, sillä meinasin oksentaa läheiseen lumipenkkaan. Välittömästi syömisen jälkeen tunnen myös kipua, söin mitä tahansa, eikä ruoka tai juoma siksi oikein maitakaan.
Myös liikkuminen on varsin epämukavaa, sillä mahani ja suoleni toimii hyvin arvaamattomasti. Myös esimerkiksi mahallaan nukkuminen tuntuu epämukavalta, kun mieheni kääntyilee vieressäni ja sänky heiluu. Kulkuneuvoissa matkustaminen tuntuu kurjalta, sillä tärinä tuntuu helposti kipuna ja voin myös pahoin normaalia helpommin.

Turha valituskirjoitus jälleen, mutta en vaan jaksa olla enää hiljaa. Tuntuu, että tälläiset oireet ja tilat, varsinkin aikuisten kokemina ja kertomina, ovat ihmisten puheissa jotenkin kovin tabuja. Hassua sinänsä, koska kaikilla meillä on maha ja suolisto ja niiden toiminta kuitenkin lienee jokaiselle tuttu juttu. Alan vaan olla niin väsynyt jo tähän kaikkeen. Toivottavasti huomenna olisi hieman parempi päivä. Kiitos niille, jotka jaksoivat lukea ja anteeksi myös.