Maastokarva koeajettu!

Viikko sitten kirjoittamassani postauksessa kerroin pikaisesta reissutamme Horzeen ja miten sieltä ei löytynyt minkäänlaista satulanlämmitinkarvaa. Olin hieman pettynyt, sillä osasin kuvitella, miten mukava sellaisen päällä olisi istua talvisella maastolenkillä. Kuinka ollakaan, muistin nähneeni tuollaisen karvan Horzen nettisivuilla, joten liikkeestä kotiin päästyäni tilasin yhden itselleni ja toisen kaverille. Tänään päästiin sitten niitä kokeilemaan, sillä ilokseni ehdin noutaa paketin postista perjantaina.

Olin jo hetken myös miettinyt hieman hillitymmän värisen satulahuovan ostamista tammalle. Meillä on valikoimassa useampi varsin kirkkaanvärinen huopa ja halusin jotain hieman erilaista vaihtelun vuoksi. Silmäni osuivat mustaan, valkoreunaiseen huopaan, joka sitten löytyi perjantaina samasta paketista ihanien karvojen kanssa!

Tehtiin kaverin kanssa tänään vähän päälle tunnin maastolenkki. Pakkastakin näytti olevan vain jotakin 5-10 asteen väliltä (tallin mittari on auringon puolella, joten todellista lukemaa on hieman hankala sanoa). Ettäpä onkin vaikea löytää sopivaa vaatetusta, kun lämpötilat vaihtelevat niin hurjasti. Tiesin, että toppahousuissa tulisi luultavasti liian lämmin ja pelkäsin, että tavallisissa ridapöksyissä tulisi vilu. No, kerrospukeutuminen kunniaan. Kun varustin jalkani pitkillä villasukilla, oli olotila enemmän kuin jees.

Vessi oli koko matkan ajan suht rauhallinen, joskin hieman vaikutti huolestuneelta ylittäessämme tuulista peltotietä. Tammat pääsivät hieman hommiin, sillä vaikka tiellä oli polku, löytyi reitin varrelta myös hieman hankea. Useamman kerran se kompasteli ihan kunnolla ja tulin siihen tulokseen, että itse varmaankin istuin satulassa hieman huonossa ryhdissä ja vaikeutin tamman kulkua. Onneksi pääsen treenaamaan tätäkin tunnilla pian.
Reittimme kulki ensin metsätieltä hiekkatielle, siitä hieman isommalle tielle ja pellonreunan ja muutaman tienpätkän kautta takaisin kotiin. Matkan varrelle osuu joitakin taloja ja muutama hevostilakin. Yhden pihan kohdalla Vessi hieman säikähti valkoisissa vaatteissaan lumitöitä tehnyttä naista, mutta unohti huolensa tunnistaessaan tuon pipopään ihmiseksi. Ihmiset ovat tottuneet alueen lukuisiin hevosiin ja esimerkiksi ohitustilanteet autojen kanssa sujuvat yleensä melko mallikkaasti (ts autoilijat osaavat hidastaa jne). Tänään ihmetystä herätti eräässä nuorten hevosten tarhassa paalia purkanut traktori, jota tosin sitäkään ei jaksettu toljotella kovin kauaa. Erään pihan ohi kulkiessamme talon asukas kertoi, että hänen koiransa (meille jo varsin tuttu kiltti yksilö) on metsässä touhuamassa, että se saattaa tulla vastaan. Sieltähän se valkoinen pörrökasa hetken kuluttua juoksikin tien laitaan meitä kurkkaamaan.

Lenkin jälkeen napattiin muutama kuva tallin edustalla vielä. Vessistä ei oikein ollut poseeramaan, sillä se halusi vain tunkea päänsä syliini. Pieni söpöliini.