Varustemuisteloja ja -pohdintoja

Silmiini on osunut useammissakin blogeissa viime aikoina erimoisia varusteisiin liittyviä postauksia. Ne ovatkin saaneet minut hieman miettimään, onko meidän varustevalintamme niitä parhaita, hevosen kannalta. Ajattelinpa hieman kirjata ylös meidän varustehistoriaamme ja muita mietintöjä.

Vessin saapuessa syksyllä 2010 oli edessä ensinnä satulan hankinta. Ennen satulan valintaa mietiskelin vaihtoehtoina myös muun muassa rungottomia satuloita. Itsestäänselvää oli se, että satulan tulisi sopia hevosen selkään ja että lihasten ja muun muodon muuttuessa sitä mahdollisesti jouduttaisiin muokkaamaan tai koko satula vaihtamaan. Tietoa etsiessäni ja mielipiteitä kysellessäni törmäsin mielipiteissä kahteen ääripäähän.
Osa mielipiteistä kannatti runkosatuloita henkeen ja vereen. Luin, miten rungoton satula on hevosen selälle huono ja kuinka se ei jaa ratsastajan painoa tasaisesti. Jalustinhihnatkin saattoivat kiinnittyä väärään paikkaan. Toisaalla taas vannottiin rungottoman satulan nimeen, miten se on hevoselle luontevampi ja mukautuvampi vaihtoehto.
Ensimmäinen Vessille hankkimani satula oli käytetty Kieffer Donau -estepenkki, päädyin siis perinteisempään vaihtoehtoon rungottoman sijaan. Satula oli sovittajan meille testailema, mutta tämän, jos minkä ostoksen peruina opin sen, ettei noviisina satulan ostaminen ole kovin fiksu idea. Pikkuhiljaa paljastui, että satula oli hevoselle aivan liian leveä ja minäkin olisin mahtunut hitusen pienempään istuimeen istumaan. Olin hyvin harmistunut, sillä satula ei ollut edullinen ja olisin ollut valmis satsaamaan kuitenkin huomattavasti isomman summan rahaa, mikäli olisin saanut alunalkaenkin paremmin sopivan satulan. Että ärsyttikin! Satulan palauttaminen ei tietenkään ollut mahdollista mielekkääseen hintaan ja sen myymisestä tulikin varsinainen prosessi. Samalla tulin todenneeksi, että satulan myyneen firman asiakaspalvelu oli olematon. Minua oli pyydetty olemaan yhteydessä sähköpostitse, mutta lukuisista yhteydenotoistani huolimatta en saanut vastausta. Odottelen sitä yhä.
Mikäli satulan malli olisi ollut Vessille passeli, olisi penkkiä toki voinut muokkailla. Tammaa kuitenkin tuntui häiritsevän lavoille tulevat estesatulan siivet ja päätin vaihtaa satulan kokonaisuudessaan. Harmi kyllä, tuosta satulasta ei ole oikein kuvia.

Synteettinen satula, Hööks Claridge House®

Seuraava hankintani oli edullinen synteettinen koulusatula. Tuttavallani oli samanlainen satula omalla hevosellaan ja päädyin tähän satulaan väliaikaisratkaisuna, kevättalvella 2011 kokeiltuani tuota tuttavan satulaa ensin jonkin aikaa ja todettuani sen ihan kelvolliseksi kapistukseksi. Vessiä oli alettu liikuttaa pikkuhiljaa enemmän ja tiesin, ettei mikään satula sopisi sille kovin pitkään lihasten kasvaessa. Epäluottamukseni satulansovittajia kohtaan oli niin suuri, etten halunnut tässä kohtaa tavata ainuttakaan. Vein Donaumme erääseen firmaan myyntivälitykseen ja se menikin kaupaksi myöhemmin, tosin tämän satulan hetkellisestä omistamisesta jäin rankasti miinukselle.

Tuota säkää piisaa muillekin jakaa!

Alkuvuodesta 2012 aloin tuumia, että olisi aika hankkia uusi satula väliaikaisratkaisun tilalle. Synteettinen satula oli selkeästi jäänyt tammalle pieneksi ja halusin panostaa nyt laadukkaamman kapistuksen löytämiseen. Otin tallillemme käymään satulansovittajan (ei liene yllätys, että eri firmasta kuin mitä ekalla kerralla) ja hain heiltä ja eräästä toisesta firmasta satuloita sovitukseen. Satuloita kokeillessani havaitsin, että Kiefferin satulat sopivat säkätilan vuoksi tammalle parhaiten. Sillä on melko pitkä ja korkea säkä, joten satula kuin satula ei siltä kohdalta todellakaan istunut. Arkailin hieman yleissatulankin hankintaa, sillä pelkäsin, että myös yleissatulan siivet haittaisivat tammaa liikkuessa. Saatuani hetkeksi kokeiluun Kieffer Aachenin tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tälläinen on meidän seuraava penkki! Pienen etsinnän jälkeen löysinkin kuntonsa puolesta riittävän siistin ja sopivanhintaisen käytetyn Aachenin viime keväänä :) Olen ollut siihen todella tyytyväinen. Se on verrattaen kiva istua ja hevonen liikkuu sen alla entistä paremmin.

Kieffer Aachen

Kuten tämän postauksen alussa sanoinkin, olen alkanut miettiä, mikä varusteratkaisu tammalle olisi paras. Olen lueskellut paljon blogeja, joissa hevosilla on rungottomat satulat, ei välttämättä kuolaimia laisinkaan ja osa hevosista elää kengättä. En usko, että Vessukan kanssa kengättömyyttä tullaan kokeilemaan, sillä sen kaviot eivät kasva kovin reipasta tahtia ja tallimme seudulla on sen verran karheampi maa, että kaviot saattaisivat kulua vaikkapa jo vain tarhassakin ollessa hieman liikaa. Töppösten pukijaksi minusta ei omaa laiskuuttani olisi, joten kengät ovat meille siltä osin luonteva ja ainoa vaihtoehto.

Suitset, joissa kiinni pitkät ohjat juoksutuksen jäljiltä. Kuva Ida S. 4/2012

Kuolaimettomuus sen sijaan minua hieman kiinnostaisi. Tällä hetkellä tammalla on käytössä oliivirenkaiset kolmipalat; kuolaimet, jotka tuntuvat pelittävän sillä ihan hyvin. Kaapistamme löytyy myös Kimblewickit, jotka toistaiseksi ovat tosiaan olleet vain kaapissa. 2011 kesällä käytimme hetken aikaa lainaksi saatuja Hackamoreja, sillä tamman suupielet menivät jostain syystä rikki, enkä halunnut laittaa sille tavallisia kuolaimia. Pelkäsin kuitenkin ratsastaa Hackamorella, joten en usko, että se on vaihtoehtomme missään vaiheessa tulevaisuudessakaan. Kuolaimettomille suitsille ja rungottomalle satulalle voisin kyllä antaa mahdollisuuden tilaisuuden tullen.

Eipä tässä nyt oikeastaan ollut päätä ja häntää, mutta tulipa tehtyä jonkin sortin läpileikkaus siitä, miten nykyiseen varustetilanteeseen on päädytty.

Pitipä muuten, ihan aiheen vierestä, mainita vielä liittyen Levemir-insuliinin korvattavuuteen, josta kirjoittelin taannoin. Kyseisen lääkkeen korvattavuutta on jatkettu vuoden 2013 loppuun saakka. Tästä linkistä pääsee kurkkaamaan tiedotetta hintalautakunnan sivuilla. Toivotaanpa, ettei silloin ole sama murhe edessä!