Selänhoitomietteitä kotisohvalta käsin

En tainnut vielä muistaakaan mainita toissaviikkoisesta hierojakäynnistäni. Hieroja totesi, että mitä ilmeisimmin elokuussa issikan selästä pudotessani selkääni on muodostunut ns lihaslukko. Tila ei ole välttämättä aiheutunut maahan iskeytyessä tulleesta tärähdyksestä, vaan on myös mahdollista, että kroppani on putoamisen tajutessaan jysäyttänyt lihakset selkärankaan kiinni, sitä suojatakseen. Olen käynyt hierojalla säännöllisen epäsäännöllisesti syksyn mittaan. Tila on hieman helpottanut hetkellisesti, mutta palannut jälleen. Esimerkiksi, jos nostan oikeaa kättäni ilmaan, tunnen lavan alapuolella vasemmalla kiristävän tunteen. Se ei varsinaisesti ole kipua, mutta saa minut tuntemaan oloni hieman kömpelöksi. Viime kerralla hierojani suositteli osteopaattia ja hänen hoitojaan hieronnan ohelle. Ennen osteopaatille ajan varaamista päätin kuitenkin kokeilla OMT-fysioterapian. Työpaikkani on hankkinut työterveyshuollon ohelle kaikille työntekijöilleen kattavan hoitoturvan, ja oman työterveyslääkärini kanssa juteltuani sain lähetteen kyseisensorttiselle fysioterapeutille. Ihan kannattava paperinpalanen, sillä hoitoturva kustantaa 5 maksutonta fyssarikäyntiä kalenterivuotta kohti. Eipä se ota, jos ei annakaan. Mikäli tuo OMT-fysioterapeutti ei tuo apua selkään, sitten kokeilen vielä ortopedin. Toivotaan kuitenkin, että apu olisi lähellä, alkaa ärsyttää olla näin jumissa.
Tämän linkin alta pääset elokuisiin putoamistunnelmiin.

Täällä kotisohvalla blogiani selaillessani huomasin, etten ole laisinkaan esitellyt muita eläimiäni. Nytpä kirjoittelin niille oman, toistaiseksi hieman tyngän esittelysivun. Kotonamme asuu siis koirani Tico ja Aava sekä punakorvakonna-Konna ja Inka-jänönen. Aiemminhan pikkuöttiäisiä oli useampiakin, mutta olen antanut luonnollisen poistuman tehdä tehtävänsä, enkä ole hankkinut niitä enempää. Tarkoitus olisi, että jossakin kohtaa eläinkatraaseeni kuuluvat enää vain hevonen ja koirat. (Ja insinööri, lasketaanko se?)
Tässä muutama kuva, jotka innostuin tuossa napsimaan.

Konna jaloittelee kylppärissä, tässä läheistä tuttavuutta tekemässä pyykkitelineeseen

Inka nauttii auringosta

Yritän huomenna saada jälleen jotain hevosaiheista kirjoitettavaa, aikomukseni on mennä käväisemään tallilla, jos kunto sen vain sallii. Tulen HULLUKSI täällä kotona, vaikkakin oloni on onneksi jo jonkin verran parempi.

Huomasinpa tuossa, että muutaman viime päivän aikana olen saanut muutaman uuden rekisteröityneen lukijan. Tervetuloa vaan oikein paljon, uudet lukijat lämmittävät aina mieltäni! Toivottavasti täältä löytyy kiintoisaa seurattavaa sekä uusille, että vanhoille lukijoille.