Lopunajan odotusta

Tämä viikko on mennyt talleilun osalta hieman pieleen. Vanhempi koirani on sairastellut viime viikolta asti mahaansa. Normaalistikin se on herkkämahainen, mutta vaikuttaisi siltä, että sillä on tällä kertaa jotain hieman normaalista poikkeavaa vaivaa. Käytin sen lääkärissä viime viikon perjantaina ja tila paranikin viikonlopun aikana, mutta koiran maha oli taas hieman sekaisin eilen illalla ja yöllä. Noh, toivotaan, että tämä tästä. Ripuloiva ja oksentava koira ei ole koskaan kiva juttu.

Tänään töiden jälkeen ajatukset olivatkin jo hieman huomisessa. Ehkä siksi tai sitten jostakin muusta syystä maha tuntui hieman kipeältä. Syy, miksi huominen saattaa olotilaani vaikuttaa on se, että tiedossa on pienimuotoiset "yllätysjuhlat". Olen esittänyt kutsut toivomilleni ihmisille, mutta mieheni on pitänyt salassa illan tarkemman ohjelman ja sen, missä juhlimme. Tuntuu mukavalta nähdä ystäviä ja odotankin iltaa jo innolla!

Kaikesta odottamisesta ja mahakivusta huolimatta raahauduin tänään tallille. Vessillä oli tällä viikolla maanantaina ja keskiviikkona vaparit ja tiedän, etten ehdi huomenna juhlahumussa tallilla käväisemään. Niinpä köröttelin sinne tänään, vaikkei kovin huvittanutkaan.

Takalistoani on särkenyt enemmän tai vähemmän oikeastaan joulusta asti ja tämä viikko töissä oli ajoin melko tuskainen. Sekään ei ole pahemmin talleiluintoa lisännyt. Onneksi kipu alkoi helpottaa eilen illalla, mutta siitä huolimatta päätin tänään olla ratsastamatta, ettei vaiva palaa huomiseksi. Itse ratsastus ei yleensä särkyä aiheuta, mutta tällä erää en halunnut kokeillaNäinpä sitten juoksuttelin Vessukkaa parisenkymmentä minuuttia. Kenttä oli melko karmeassa kunnossa, isoin haaste oli melkeinpä juoksuttajan pystyssä pysyminen. Oli hieman vaikeaa seurata meidän kaahottimen touhuja, kun omat jalansijat olivat hieman epätasaiset.

Loppuharjailujen jälkeen meikäläistä katseli tälläinen söpöliini

Mulla olisi jälleen muutama mielipidehenkinen kirjoitus mielessä. Vieläkös te jaksatte moisia lukea, vai pitäisikö mun palata aiempaan, vähäsanaisempaan ilmaisutyyliini? Oon viime aikoina selkeästi rohkaistunut kirjoittelemaan myös ajatuksista pääni sisällä ja vaikka tämä onkin "treeniblogi" minulle itselleni, ja muut jutut tulevat hieman siinä kaupanpäällisinä, ei oikein natsaa kirjoitella muita aiheita, ellei muilla ole kiinnostusta niitä lueskella. Omat ajatukseni toki muistan kuitenkin, tänne kirjoittamattakin ;)